Ville lopetti esikoulun sairastumisen vuoksi - kemikaalit muuttivat 7-vuotiaan elämän

Esikoulu oli juuri alkanut, kun Hanna kiinnitti huomiota poikansa muuttuneeseen käytökseen. Ville alkoi yhä useammin valittaa päänsärkyä, huimausta ja huonoa oloa. Aamuyön tunteina hän kärsi kuivasta yskästä ja eskaripäivä näytti uuvuttaneen pojan täysin. Jossain vaiheessa Ville alkoi kysyä äidiltään, miksi eskariin piti mennä, kun siellä tulee huono olo.

– Olisi pitänyt jo alusta asti kuunnella enemmän Villeä. Hänelle tuli huono olo helposti myös autossa, mutta ajattelin sen johtuvan matkapahoinvoinnista, Hanna sanoo.

Pian Ville alkoi oireilla myös muissa paikoissa, joissa oireita ei aiemmin tullut. Kyläilyjä jopa läheisten luokse jouduttiin välttämään. Kauppakeskus, jossa Ville ennen tykkäsi kovasti käydä, sai sekin jäädä. Hannan mukaan lopullisesti potin räjäytti se, kun perheen autoon tehtiin otsonointi eli hajunpoisto. Otsonoinnin vaarallisuudesta sisäilmasairastuneelle ei ollut tietoa. Altistus oli niin kova, että perheen muutkin autot muuttuivat Villen kannalta käyttökelvottomiksi. Syyksi selvisi kemikaaliyliherkkyyden puhkeaminen. Se alkoi todennäköisesti eskarirakennuksen sisäilmaongelmista.

Tilanne meni niin pahaksi, että Ville joutui lopettamaan eskarin ensimmäisen syksyn jälkeen viime tammikuussa pahojen oireiden vuoksi. Hän yritti käydä siellä yhden päivän viikossa, mutta toipuminen kesti vähintään yhtä kauan.

– Jouduin selittämään pojalleni, etten tiennyt tai arvannut tilanteen tai eskarin kunnon olevan tällainen. En silloin tiennyt, että ympäristöterveyspuoli oli jo paljon aiemmin suositellut kuntaa järjestämään lapsille toiset tilat. Enkä sitä, että oireilijoita oli muitakin.

Ville reagoi esimerkiksi pesuaineissa ja vaatteissa oleville kemikaaleille. Nykyään perheen vaatteet pestään pelkästään etikalla ja ruokasoodalla. Kaikki uudet vaatteet liotetaan moneen kertaan ennen käyttöä, mutta sekään ei välttämättä poista kaikkia kemikaaleja.

– Me on heitetty iso läjä vaatteita ja kosmetiikkaa pois. Kemikaaleja löytyy myös apteekin tuotteista, Hanna sanoo.

Myös Villen sisko, jo täysi-ikäinen Mira, on kärsinyt samanlaisista oireista lukion ensimmäisiltä luokilta lähtien.

– Lopulta tuntui, ettei oireettomia päiviä enää ole. Nuoren elämä on muuttunut radikaalisti, kun joutuu kieltäytymään monista hyvin arkisistakin asioista.

Kemikaaliyliherkkyys voi puhjeta kelle tahansa, usein sisäilmaongelmille altistumisen myötä. Yliherkkyyttä on monenlaista, mutta monilta se vie työkyvyn tai mahdollisuuden olla koulussa. Kun yliherkkyys puhkeaa kerran, se on pysyvä. Joillakin sairastuneilla oireet voivat helpottua paljonkin, jos pystyy välttämään sisäilmaongelmallisia rakennuksia. Myös ulkoilma auttaa. Osa joutuu etsimään kymmeniä tai satojakin koteja läpi ennen kuin löytyy asunnoksi sopiva.

– Pahimmillaan perheenjäsenet ovat joutuneet asumaan toisistaan erillään, Hanna sanoo.

Tänä kesänä Hannan perhe on pääasiassa pysytellyt kotona, koska Ville ei pysty matkustamaan autolla mihinkään. Hän tapaa kavereitaan kotipihalla leikkien. Pojalle on hankittu astmalääkkeet, ja kemikaaleja koitetaan välttää kaikin tavoin. Seuraavaksi vaihtoon menevät talon kaksi kokolattiamattoa. Villen perheessä on jo mietitty mahdollisuutta kotiopetuksen aloittamiseen, jos koulurakennuksestakin tulee oireita.

– Ville suhtautuu asiaan kuitenkin ihailtavan positiivisesti. Hän nauraa paljon.

Äidin ja lasten nimet on muutettu lasten henkilöllisyyksien suojelemiseksi.

Oireet voivat puhjeta myös uudesta talosta

Juankoskelainen rakennusterveysasiantuntija Jussi Timonen on tutkinut lukuisia taloja sen jälkeen, kun itse sairastui kemikaaliyliherkkyyteen. Hänen mukaansa ongelma ei ole pelkästään vanhoissa taloissa, vaan myös upouusista rakennuksista voi puhjeta oireita. Nykyään rakentamisessa käytetään yhä vahvemmin kemikalisoituja aineita.

– Esimerkiksi betonilaadut ovat muuttuneet paljon. Niistä on tehty säänkestäviä ja nopeammin kuivuvia, mutta samalla niihin laitetaan yhä enemmän kemikaaleja. Ja mitä kemikaaleja? sitä ei ole juurikaan tutkittu, Timonen toteaa.

Kemikaaliyliherkät harvoin pystyvät hankkimaan myöskään uutta autoa. Niissä on nykyään palonestoaineita ja paljon muovista tehtyjä osia.

– Kemikaalikuorma kasvaa maailmassa koko ajan. Yhä useammalla se vaikuttaa jo työkykyyn ja koko elämään. Ja siitähän tulee yhteiskunnallekin iso lasku.

Timosen mukaan jopa lääkärit vähättelevät usein oireita. Monille sairastuneille on tarjottu syyksi mielenterveysongelmia ja avuksi jopa masennuslääkkeitä.

– Myös lasten huostaanottoja on asian vuoksi tehty todella paljon. Kun vanhemmat eivät voi tuoda sairastunutta lasta kouluun, koulu saattaa tehdä asiasta lastensuojeluilmoituksen.

– Siedättäminen ei auta, se vaan pahentaa oireita. Harva ihminen ymmärtää, että sairastunut ei yksinkertaisesti pysty olemaan kyseisessä rakennuksessa.

Hajuste- ja kemikaaliyliherkät -yhdistyksessä kymmenen vuotta toiminut Laura Unnaslahti sanoo olevansa erityisesti huolissaan siitä, että lapsia sairastuu koko ajan enemmän.

– Nyt on alkanut tulla hirveän paljon alle kouluikäisiä lapsia, jotka ovat altistuneet päiväkodeissa tai kodin ja muiden tilojen yhteisvaikutuksesta.

Korjatut homekoulutkaan eivät usein helpota kerran sairastuneen oloa.

– Iso ongelma on remonttien yhteydessä käytettävät desinfiointiaineet, ne viimeistään sairastuttavat altistuneet. Harvoin remontoituihin kouluihin voi enää sairastunut palata, toteaa Unnaslahti.

Fakta: Kemikaaliyliherkkyys

– Monikemikaaliyliherkkyys eli MCS on arvioitu olevan noin 200 000 suomalaisella.

– Sosiaali- ja terveysministeriön mukaan Suomessa sisäilman vuoksi sairastuneita on jo ainakin 500 000 – 600 000.

– Kemikaaliyliherkkyys luokitellaan useissa maissa sairaudeksi, mutta ei Suomessa.

– Sosiaali- ja terveysministeriö on tosin vuonna 2013 antanut sairaudelle diagnoosikoodin, jonka mukaan sairaus on herkkyys ympäristön tavanomaisille tekijöille.

– Muun muassa Hajuste- ja kemikaaliyliherkät ry on vaatinut tarkempaa luokitusta ja sosiaaliturvaa sairastuneille työkyvyn menettämisen vuoksi.

– Suomen terveydensuojelulain mukaan yleiset tilat, rakennukset ja laitokset on hoidettava siten, ettei niistä aiheudu siellä oleville terveyshaittaa.

– Rakentamisessa käytettäville kemikaaleille on määrätty hyvin vähän rajoitteita. Lainsäädäntö ei myöskään vaadi kuivaa rakentamistapaa.

– Monikemikaaliyliherkkyydestä kärsiviä auttavat useat yhdistykset, mm. Homepakolaiset, Hajuste- ja kemikaaliyliherkät ja Terve sisäilma ry.