Kulttuuri

Näkökulma: Minna Canthin Kanttila – mysteeri keskellä Kuopiota

Kummallinen tilanne. Hyvällä tontilla Kuopion tuomiokirkon kupeessa seisoo tyhjillään hieno talo, jolla on vielä hienompi historia. Suurnainen Minna Canthin kotitalohan se siinä rapistuu.

Näin aloitin tammikuussa jutun, jonka oli tarkoitus pohdiskella, miksi Kanttilalle ei ole tehty pitkiin aikoihin oikeastaan mitään.

Enteellisesti juttu päättyi sanoihin: ”Ei tämä tähän jää. Jotain tapahtuu vielä tulevaisuudessakin.” Kävi nimittäin niin, että ennen kuin juttu julkaistiin, kuvioihin ilmaantui Veijo Baltzar, joka halusi ostaa Kanttilan ja tehdä siitä kulttuurikeskuksen. Juttu jäi julkaisematta.

Kanttila on murheenkryyni Kuopion kaupungille. Kaupunki ei halua remonttia kontolleen eikä kallista lisätilaa itselleen. Joulukuussa 2014 haastattelin kaupunginhallituksen puheenjohtajaa Pekka Kantasta (kok.) ja kaupunginjohtaja Petteri Parosta, ja molemmat vakuuttivat, ettei kaupungilla ole aikomustakaan ostaa Kanttilaa.

Mutta suojeltua taloa ei voi purkaakaan. Sitä paitsi Minna Canth on rakastettu kirjailija Kuopiossa. Kirjoittamieni Kanttila-juttujen vuoksi olen saanut useita puhelinsoittoja, joissa on korostettu Canthin tärkeyttä, pyydetty Canthin patsasta paremmalle paikalle tai oltu huolissaan Canthin perinnön tuhoamisesta Kuopiossa.

Vanhoista lehtijutuista käy korostuneen selväksi, miten pitkittyneestä ongelmasta on kyse ja miten haluton kaupunki on ollut pistämään lusikkaansa soppaan.

Iisalmen Sanomissa todettiin jo syyskuussa 1993, että ”valtion omistama rakennus on ollut pitkään purku-uhan alla.” Yli 20 vuotta sitten on siis kirjoitettu, että Kanttila on ollut pitkään purku-uhan alla!

Joulukuussa 1996 Savon Sanomat puolestaan kirjoitti: ”Viisi kulttuurijärjestöä vetoaa Kuopion kaupunkiin, että se säilyttäisi Kanttilan korttelin Minna Canthinkadulla kokonaisuutena”. Järjestöt perustelevat korttelilla olevan sekä kulttuuri-, talous- että aatehistoriallista merkitystä Kuopiolle. ”Siinä on sijainnut ensimmäinen kirjakauppa, Minna Canthin salonki, 121 vuotta Minna Canthin ja hänen perillistensä liiketointa ja ensimmäinen työväentalo. Kanttilan korttelilla on ympäristöarvoa: se muodostaa Kuninkaankadun puutalojen kanssa (VB-keskuksesta Korttelimuseoon) viimeisen yhtenäisen alueen Pikku Pietarin puukaupunkia, josta Kuopio tunnetaan.”

Reilu vuosi myöhemmin SS kertoo, että samat viisi järjestöä uusivat vetoomuksensa. ”Asiasta on tehty sekä valtuusto- että eduskunta-aloitteet. Kaupunginhallitus käsittelee asiaa pian uudelleen. Se jäi pöydälle pari viikkoa sitten, kun katsottiin, ettei kaupungilla ole käyttöä kiinteistölle eikä määrärahoja sen hankkimiseen.”

Valtion omistuksesta Kanttila tontteineen siirtyikin lopulta Kuopion kaupungin sijaan NCC:lle vuonna 2004. Rakennusliikkeen tarkoituksena oli etsiä ostaja Kanttilalle.

– Katsotaan nyt kaikessa rauhassa. Mikäli sopivaa ostajaa ei löydy, voimme remontoida talon asunnoiksi, Juha Kuparinen NCC:stä totesi Savon Sanomissa vuonna 2005.

Melko rauhassa on tosiaan katsottu.

Jos ei ole suuria tapahtunut valtion tai NCC:n omistaessa Kanttilan, ei Baltzarkaan ole vielä onnistunut pääsemään ovensuuta pidemmälle, sillä hänen esikauppasopimustaan on jälleen jatkettu. Ratkaisun aika on nyt maaliskuussa 2016.

Minulta on kyselty paljon, uskonko Baltzarin olevan tosissaan ostoaikeissaan ja miten luulen kaupassa lopulta käyvän. Ensimmäiseen kysymykseen vastaan aina, että kyllä, uskon Baltzarin olevan tosissaan. Hänellä on kokemusta vanhojen talojen remontoinnista, ja hän on käyttänyt aikaansa siihen, että on perehtynyt talon kuntoon ja yrittänyt haalia potentiaalisia vuokralaisia. Tuntuisi oudolta, että joku tekisi moista vain huvikseen.

Se, kuinka kaupassa lopulta käy, onkin aivan toinen asia. Kanttilan tapaisilla kohteilla on tapana tarjota yllätyksiä kuntotutkimusten edetessä, minkä lisäksi maksukykyisten vuokralaisten löytäminen Kanttilaan ei ole helppoa.

Koska esikauppaa on nyt jatkettu jo kahteen kertaan – alun perin lopullinen sopimus piti tehdä kesäkuussa – kaupan toteutuminen alkaa näyttää epätodennäköiseltä.

Se, että Kanttilan kohtalo on edelleen auki, on toki väsyttävää ja turhauttavaa. Silti täytyy muistaa, että paljon on myös tapahtunut.

Kanttilaa ei ole esimerkiksi pyyhkäisty pois viisikerroksisen kerrostalon tieltä, kuten 1980-luvun lopulla oli harkinnassa. 80-luvulta asti vireillä ollut asemakaavan muutos saatiin myös aikaan vuonna 2003. Siinä tontin rakennukset suojeltiin kahvipaahtimoa ja työväentalon siipeä lukuun ottamatta ja tontille myönnettiin lisää rakennusoikeutta.

Ei tämä tähän jää. Jotain tapahtuu vielä tulevaisuudessakin.

Historiaa: Kanttilan tontti

Kanttila on kirjailija Minna Canthin lapsuudenkoti, joka palveli myöhemmin kauppapuotina ja kirjailijan työhuoneena. Vanhimmat osat ovat peräisin 1700-luvun lopulta.

Kanttilan Kuninkaankadun puoli pystytettiin 1820 ja kulmaosa 1850. Nykyisen asunsa rakennus sai 1930-luvulla.

Työväentalo rakennettiin 1837. Työväenyhdistys osti sen 1900 toimintatiloikseen. Minna Canthin perilliset ostivat sen 1916. Vuonna 1974 rakennus siirtyi Valtion kiinteistölaitokselle, joka muuttui 90-luvun lopulla Kapiteeli Oy:ksi.

Lähde: Savon Sanomien arkisto