Kulttuuri

Suomalainen sarjakuva ei tunne tyylirajoja

Juuret-sarjakuvafestivaali alkaa Kuopiossa viikonloppuna, mutta Suomen sarjakuvakeskuksen pop up -työpajat ovat jo täydessä käynnissä. Keskiviikkona työpajan teemana olivat pop up -kortit, tänään torstaina vuorossa on iPad-sarjakuvat.

Sarjakuvakeskuksen toimintavastaava Petri Koikkalainen sanoo iPadin olevan näppärä väline kuvasommittelun opettelussa. Tarina muodostuu tabletilla otetuista valokuvista, joiden päälle laitetaan tehosteita ja puhekuplia. Koska valokuvaa voi zoomata, on helppo kokeilla, minkälainen kuvakoko toimii.

Muitakin työpajateemoja on luvassa.

– Viikonloppuna rakennetaan pienoismalleja ja voi tehdä itsestään supersankarin. Meillä on aina jokin päiväteema, mutta sotkemme niitä sen mukaan, mikä porukkaa kiinnostaa, Koikkalainen kertoo.

Sarjakuvakeskus kiertää sekä Suomessa että ulkomailla sarjakuva-alan tapahtumia.

– Usein meillä on kirjamyyntiä, näyttely ja erilaisia työpajoja. Monesti käymme myös kouluilla pitämässä työpajoja ja koulutamme paikallisia opettajia ja sarjakuvan tekijöitä, Koikkalainen toteaa.

Hänen oma kiinnostuksen kohteensa on sarjakuvan käyttö sosiaalityön apuvälineenä kuten liikenne- ja päihdevalistuksessa. Sarjakuvakeskus järjestääkin työpajoja esikouluista vankiloihin. Kuopiossa Koikkalainen kävi pitämässä työpajaa vanhusten toimintakeskuksessa yhdessä sarjakuvakeskuksen opetusvastaavan Antti Hintsan kanssa.

– Jokaisesta tehtiin pelkistetty sarjakuvahahmo, jonka jälkeen mietittiin jokin muisto ja tehtiin siitä lyhyt kolmen ruudun sarjakuva, Koikkalainen mainitsee.

Omakohtaisia hahmoja käytetään muutenkin pop up -työpajoissa, sillä hahmo luodaan pajoissa nopeasti, ja omaan itseen perustuva hahmo on nopeampi luoda kuin täysin fiktiivinen hahmo.

– Kaikki hahmot ovat kiinnostavia, jos pohjana käytetään omaelämäkerrallista materiaalia. Usein ihmisiä myös kiinnostaa kertoa itsestään, Hintsa toteaa.

– Pelkistäminen ja liioittelu ovat helppoja sarjakuvallisia tapoja. Ei tarvitse piirtää täysin itsensä näköistä kuvaa, vaan voi ottaa elementit joista itsensä tunnistaa ja lähteä liioittelemaan niitä, Koikkalainen lisää.

Työpajoihin tulevat haluavat usein kehittää omaa tyyliään tai saada vinkkejä tarinankerrontaan.

– Vaikka sarjakuvaa olisi tehnyt pidempäänkin, aina oppii jotain uutta. Jos tulee sarjakuvapajaan, joutuu tekemään uusia asioita ja uusia havaintoja, Koikkalainen kertoo.

Hän jatkaa, että työpajat ovat avoimia myös aloittelijoille. Tekotapa on vapaa.

– Sarjakuvaa voi tehdä tussilla, mutta sitä voi tehdä myös hiilellä tai vaikka virkaten. Se on ehkä se, miksi suomalainen sarjakuva kiinnostaa ulkomailla. Meillä ei ole rajoja, että tarinan pitäisi olla tietyn mittainen tai jollain tietyllä tekniikalla tehty.

Juuret-sarjakuvafestivaaliin kuuluu työpajojen lisäksi sarjakuvataiteilijoiden haastatteluja, koulutuksia, näyttelyitä ja sarjakuvien myyntitapahtuma. Tapahtumaan on vapaa pääsy, ja sitä järjestävät sarjakuvakeskuksen lisäksi Suomen sarjakuvamuseo ja Anya Productions. Tapahtumapaikkoina ovat Kallamarina ja satamamakasiini.

Festivaalin ohjelma löytyy täältä.