AISOPOS - Faabelit

AISOPOS Faabelit

Suom. Jari Tammi. Pikku-idis 2010. 310 s. Rapu nousi merestä ja etsi ruokaa maalta. Nälkäinen kettu huomasi sen, ja koska se ei ollut saanut muruakaan rinnan alle, se ryntäsi sen kimppuun. / Kun rapu oli tulossa syödyksi, se huusi: / "Ansaitsen tämän kohtalon! Vaikka olen merenelävä, halusin elää kuivalla maalla!"

Eurooppalaisen kulttuurin ikimeri säkenöi kirkkaana uudesti suomennetuissa Aisopoksen (noin 620?564 eaa) Faabeleissa. Niistä ei löydy määrällisesti täydellistä versiota, mutta Jari Tammi on koonnut työn laajoin lähdeaineistoin ja herkullisen kattavasti niin, että korkeintaan 900 virallisesta faabelista on mukana puolet.

Kreikassa ja Roomassa näitä Aisopoksen ehkä muistiin merkitsemiä ja ehkä osittain itse sepittämiä lyhyitä juttuja tunnettiin jo ennen häntä sekä tavattiin myöhemmin lukuisten kirjoittajien teksteissä ja puhujilla kuten Demosthenes tai filosofeilla kuten Aristoteles.

Faabeleita käytettiin nokkelina viisauksina tai retoriikkojen tyylillisenä harjoitusvälineenä. Säilyneistä tekstikokoelmista vanhimmat ovat roomalaisen Faidroksen ja kreikkalaisen Babrioksen ajanlaskun alussa kirjoittamat.

Merkittävä ranskannos ilmestyi 1100-luvulla ja yläsaksannos 1300-luvulla. Suomessakin Aisopoksen satuja luettiin kreikkaa opiskeltaessa jo 1500-luvulla. Samuel Roosin uraa luova käännös Aisoopolaisia tarinoita julkaistiin 1860.

Kantapään kautta Tarinat sovituksineen ovat tunnetusti kasvattaneet lapsia, vaikka faabelit ovat usein raakoja, armottomia ja pahasuisia. Aikuisille ne ovat tarjonneet "epädemokraattisine" tapahtumineenkin moraalista aprikoitavaa ja hauskoja parodioita.

Faabeli taipuu täyteläiseksi jutuksi ja loppuu mielellään päätösvoihkaisuun, jossa yleensä kurjan kohtalon saava eläin huudahtaa ansainneensa opetuksen - kantapään kautta. Hännänhuipuksi kertoja monesti lisää vielä neuvovan kaneetin, "sanastuksen", kuten Tammi sanoo.

Faabeleissa on vertauskuvallisuutta, joka hahmottuu eläinten lisäksi esimerkiksi ihmisten, jumalien ja taivaanilmiöiden kautta. Stereotypioihin taipuvaiset luontokappaleet ovat persoonien ja heidän ominaisuuksiensa edustajia - antiikin arjessa ja universaalisti.

Faabeleiden käytännön käyttökelpoisuutta kuvastaa niiden joustavuus ja muovailtavuus sekä runoilun, opastuksen että viihdytyksen tarpeisiin.

Nykykielelle sovitettua Jari Tammen kieli maustaa faabelit ja personoi eläimet mainiosti nykykielelle. Ääripäissään henkilöt ovat velikultahumoristeja tai totisia torviniekkoja. Lyhyen tarinan taitekohta, kääntyminen opetukseksi tai sutkaukseksi, on vallaton ja vitsikäs, mutta mieluummin jämäkkä kuin löyhä.

Mielikuvituksellisuus korostuu. Eläinten tyypittely on sellaista, että verevyys ja luonnikkuus, oveluus, itsekkyys, tyhmyys ja vastaavat piirteet irtautuvat pelkästä kaavamaisuudesta.

Faabeleissa kohtaavat usein tasaparittomat olennot, kärpänen ja muuli, hyttynen ja sonni esimerkiksi, mutta kertomukset myös osoittavat, että vaikka otusten ja ilmiöiden ominaisuudet ja periluonteet määräävät toimintaa ja menestystä, kysymys on nimenomaan ihmismäisestä ajatuksen juoksusta.

Ovelimmat pärjäävät, koska osaavat asettua tilanteisiin tilanteiden ehdoin. Kirppu voi olla apottia viisaampi, kuten karitsa on joka tapauksessa hurskaampi kuin susi.

Suden ei onnistu pukeutua lampaaksi. On oltava oma itsensä. Tottumuksia ja juonittelua, äkkinäisiä sattumuksia ja rupattelua kuvaavissa faabeleissa riittää perintönä kulkenutta kansanviisautta.

Uusimmat

Kirjat

Jussi Waltameri: Samalla kadulla kirkko ja tehdas

Yuval Noah Harari: Homo Deus - Huomisen lyhyt historia

A. W. Yrjänä: Joonaanmäen valaat - Seikkailukertomus

Paavo Castrén: Antiikin myytit

Suvi Ermilä: Hauho

Hanna-Reetta Schreck: Minä maalaan kuin jumala. Ellen Thesleffin elämä ja taide.

Tore Renberg: Iskuja joka suunnasta

Helena Waris: Linnunsitoja

Kalle Kniivilä: Tanjan katu. Elämää Pietarissa 1917-2017.

Kari Häkämies: Kaksoiselämää

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa Savon Sanomien uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.