Kalle Kniivilä: Neuvostomaan lapset. Baltian venäläiset.

Into 2016. 294 s.

Viron, Latvian ja Liettuan kirjava ja eripurainenkin venäläisvähemmistö saa äänensä kuuluviin Venäjään erikoistuneen toimittajan ja palkitun tietokirjailijan Kalle Kniivilän uutuuskirjassa.

Neuvostomaan lapset on haastatteluihin perustuva reportaasikirja ja suoraa jatkoa Kniivilän teoksille Putinin väkeä (2014) ja Krim on meidän (2015). Vaikka kirja on syntynyt vauhdilla, se ei ole lainkaan pinnallinen. Haastattelut on tehty huolella ja haastateltavat valittu tasapuolisesti eri ikäluokista ja myös aatemaailmoista.

Kirjalla on osuva nimi. Neuvostoliitto, Baltian miehitys sekä asutus- ja kielipolitiikka kummittelevat taustalla kaikkien Baltian venäjänkielisten kohtaloissa. Tasapainottelu menneen ja nykyisen välillä heijastuu monissa mietteissä.

Aiheellisesti voi kysyä, kuinka paljon yksittäisen entisen neuvostomaan kansalaisen tai Virossa syntyneen venäläisnuoren pitää kantaa vastuuta tai syyllisyyttä menneistä ajoista ja Kremlin teoista?

Kniivilä vastaa näihin kysymyksiin monelta kantilta, mutta itse juurikaan kantaa ottamatta. Se on kirjan suuri ansio. Ääni on haastateltavien ääni. Tekijän hyvä kielitaito ja vankka tutkivan toimittajan tausta tekevät tekstistä moniäänisen ja syvällisen: kuuntelija yrittää ymmärtää.

Kniivilän haastattelumatkat läpi Baltian kulkevat idästä länteen. Narva on Viron venäläisin kaupunki, mutta haastattelut osoittavat sielläkin selvästi, kuinka suurin osa venäläisväestöä on sitoutunut uuteen.

Siksi monet venäläiset Virossa ihmettelevät tiukkaa kielipolitiikkaa, jonka seurauksena lähes puolet heistä on vailla kansalaisuutta. Monen mielestä juuri se aiheuttaa paineita tukeutua Kremlin politiikkaan, pysyä Venäjän kansalaisina ja altistua Moskovan mediatulvaan.

Latviassa kielipolitiikka on ollut yhtä tiukkaa, mutta siellä Venäjän kansalaiset ovat harvassa, ja vailla kansalaisuutta olevien osuus todella suuri

Eräs harhaluulo tulee hyvin oikaistuksi Neuvostomaan lapsissa. He eivät ole Baltiassakaan välttämättä venäläisiä, vaan monen kansallisuuden edustajia, joita yhdistää kieli. Tätä ei tajuta Suomessa, ja muutenkin puhe Putinin ”viidennestä kolonnasta” pitää paikkansa vain vähemmistön pienen vähemmistön osalta.

Latvian ja Liettuan tilanteeseen tulee haastatteluista paljon uutta tietoa. Liettuassahan venäjänkieliset saivat kansalaisuuden miltei välittömästi itsenäisyysjulistuksen jälkeen.

Erittäin mielenkiintoisia näkökulmia Latviasta antavat esimerkiksi entiset 1980–90-luvun vaihteen kansanrintaman ja demokratialiikkeen aktivistit. Atmoda-lehden päätoimittajana ja parlamentaarikkona toiminut Aleksei Grigorjev edustaa maan itsenäisyyden ajajana ”toivoa” ja uutta aikaa. Hänen entinen kollegansa Vladimir Linderman tunnetaan taas kiivaana Latvian vähemmistöpolitiikan kriitikkona.

Juuri vastakkaiset tai ainakin ristikkäiset mielipiteet tekevät Kniivilän teksteistä antoisia. Ehkä oudoimman ja samalla kiintoisimman haastattelumatkan hän on tehnyt Valko-Venäjän rajalla sijaitsevaan Daugavpilsin pikkukaupunkiin. Siellä muuten kannattaa käydä siinä missä Narvan Joensuun hiekkarannoillakin!

Uusimmat

Kirjat

Kjell Westö: Rikinkeltainen taivas

Anni Kytömäki: Kivitasku

Tove Jansson: Bulevardi ja muita kirjoituksia

Katja Seutu: Kuusilla mittaan aikaa

Matti Rönkä: Yyteet

Anu Kaaja: Leda

Virginia Woolf: Päiväkirja I, II, III, IV, V

Miki Liukkonen: O

Orhan Pamuk: Kummallinen mieleni

Eduard Kotergin: Risteillä ristityt

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa Savon Sanomien uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.