Laura Luotola: Suoja. Kaupungit ja paluu

Laura Luotola: Suoja. Kaupungit ja paluu. Iris 2016. 431 s.

Kuopiolaislähtöisen Laura Luotolan esikoisromaanissa Suoja eletään valtavan kuvun alla. Vanha maailma on tuhoutunut, ja kirjan henkilöt ovat tietoisia vain suojakuvun alaisesta todellisuudesta.

Luotolan (s. 1976) oman pienen indiekustantamon julkaisema teos ei ole mitoiltaan eikä pyrkimykseltään pieni. Reilusti 400-sivuisen kirjan on määrä olla eeppisen scifi-trilogian avaus.

Kirjan lopussa on henkilöluettelo mutta ei sanastoa. Heti kättelyssä lähdetään tvilien, rizikeshin, onsien, yeran ja pilarien pariin, darzin sokkeloihin. On vain hyväksyttävä, että saayequtai, mésmer, An, Kándu ja Projekti selvenevät pikku hiljaa lukijalle. Ja niin käy, kärsivällinen tarkkaavaisuus palkitaan kyllä.

Kertomusta vie ulkopuolinen kertoja, joka kulkee läpi tarinan erityisen lähellä Tiyan Iolqai’ta. Tiyan on paljolti ihmistä muistuttava olento, tvil.

Hän on rizikesh-tyttö, eli hän harrastaa intohimoisesti eräänlaista tanssillista taistelulajia. Tiyan kuuluu tvilien heimoon, saayequtaihin. Hän on rakastunut heimoon kuulumattomaan tyttöön, Ciciin.

Suojakuvun sisällä on päällekkäin kaksi kaupunkia, An ylempänä ja Kándu alempana. Suojan ulkopuolella on tuntematon khairon. Kuvun alla kaikki on hyvässä järjestyksessä, jos tiukkaa hierarkiaa ja täsmällisiä rutiineja pidetään asioiden oikeana laitana.

Tiukoissa hierarkioissa piilee aina kapinan ituja. Poliisivoimien kaltaisen jhazugainin uutterat katupartiot ilmentävät tarinassa kaikkialle lonkeronsa ulottavan keskusjohdon valvovaa silmää. Vallan huipulla kahisevat Mahdit, ruumiittomat jumalat. Onko niiden mahtavuudessa salattua heiveröisyyttä, tulee ratkaistavaksi trilogian jatkuessa.

Tiyan ja Cici lähtevät uhkarohkealle matkalle Kándusta An’iin.

Luotola on rakentanut suojakuvun alle huipputarkan infrastruktuurin. On ylipäätään hämmästyttävää, kuinka huolellisesti tarinan maailman yksityiskohdat on pohdittu ja kirjoitettu toimivaksi kokonaisuudeksi. Parasta on kuitenkin romaanin omalakinen tunnelma, joka jättää fiiliksen lukijaan.

Suoja on aluksi sekä tuskastuttavan että kiehtovan vaikeaselkoinen. Kun kertomus lähtee selkeytymään, kun sen kieltä oppii, paljastuu jossain määrin tyypillistä pelolla ja epätietoisuudella hallitun suljetun systeemin tematiikkaa.

Totalitaristisen peruskaman alla Suoja on kuitenkin ainutkertaisen jännä mesta. Fantasiassa seikkailevat originellit olennot jäävät kukin vaiheeseen ja pinteeseen, joten kertomus vaatii jatkoa.

Helena Miettinen

Uusimmat

Kirjat

Kai Häggman, Teemu Keskisarja, Markku Kuisma, Jukka Kukkonen: 1917

Tuomas Marjamäki: Spede, nimittäin

Rosa Liksom: Everstinna

Pasi Ilmari Jääskeläinen: Väärän kissan päivä

Lasse Lehtisen elämäkerta Väinö Tannerista tavoittaa savolaisen selviytyjäpersoonan

Leena Lehtolainen: Viattomuuden loppu

Metropoliitta Panteleimon: Viestejä tuonpuoleisesta

Lauri Törhönen: Elämäni banaanin kuorena

Peter Franzén: Särkyneen pyörän karjatila

Jyri Paretskoi: Nimetön

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa Savon Sanomien uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.