Mikko-Pekka Heikkinen - Terveiset Kutturasta

Johnny Kniga 2012. 268 s.

Kuinka käy, kun pohjoisen potut ja etelän citykanit ottavat yhteen? Ne ovat osapuolten toisilleen antamia pilkkanimiä Mikko-Pekka Heikkisen veijariromaanissa Terveiset Kutturasta. Teos on politofiktio, jossa aina vähemmälle jäänyt Pohjois-Suomi ensin julistautuu itsenäiseksi ja sitten miehittää etelän. Taistelut kulkevat Iisalmen, Kuopion, Jyväskylän, Mikkelin ja Kouvolan kautta Helsinkiin.

Tajuntateollisuuden kasvatit ottavat yhteen luonnonlasten kanssa. Alkuun se tuntuu liian asetelmalliselta. Muistettakoon, että Pohjois-Suomessakin on intellektuelleja ja Uudellamaalla kyläkuolemia. Toisaalta, juuri humoristiset kärjistykset kuuluvat pikareskiromaanin lajiin.

Kirjoittaja panee henkilönsä miettimään vastaavia tapauksia, joissa heikompi on motivaatiollaan lyönyt vahvempansa. Vietnam voitti Yhdysvallat, Afganistan vaikka kenet ja Euroopassa Irlanti päihitti Britannian. Juuri Irlantia kirjassa ei mainita, vaikka se on kaikkein samanlaisin tapaus.

Kutturan taistelijat ovat suureksi osaksi saamelaisia, jotka ovat saaneet tuekseen paljon pohjoisen lantalaisia sekä etelästä tulevia paluumuuttajia. Saamen kieli seremoniallistetaan. Vaikka se on vähemmistökieli pohjoisenkin joukoissa, sillä on identiteettiä luova arvovalta. Aivan kuin iirin kielellä oli enimmäkseen englantia puhuneiden irlantilaistaistelijoiden keskuudessa vuoden 1916 ympärillä.

Taistelua johtaa jo 1970-luvun todellisuudesta juontuva uudestaan herännyt saamelainen ČSV-järjestö. Siis Čájehekot Sámi Vuoiŋŋa eli Näyttäkäämme Saamen Henki.

 

Poliittisessa historiassa harva asia on aivan mahdoton. Uskomaton menestystarina, jopa rauhanomainen, oli Québecissä 1960-luvulla alkanut La révolution silentieuse, Hiljainen vallankumous, joka palautti ranskan oikeudellisen aseman – Pohjois-Amerikassa. Eli ehkei Heikkisen vauhdikas kirjakaan ole pelkkää huumoria, vaan siinä on totta toinen puoli.

Heikkinen ei ole poliittisesti korrekti. Saamelaistaistelijoilla on inhimillisiä heikkouksia ja etelän soturit ovat yksinkertaisesti avuttomia pohjoisen itsemurhamoottorikelkkailijoiden edessä.

Nuori toimittajatar luo uraa etelässä hankkiuduttuaan intiimiin suhteeseen pohjoisen johtomiehen kanssa. Yksi kertojista on etelän alikersantti, jolla on kova johtajana pätemisen halu. Hän miettii, mitä Tuntemattoman sotilaan Koskela kulloinkin tekisi. Tässä kerronta hiukan ontuu, eikö alikersantti sentään ole tähän hiukan liian pieni herra? Mieluummin edes vänrikki tai upseerikokelas.

Mutta sota nostaa uusia kysymyksiä. Etelän joukoissa palvelee Suomeen asettunut somalikersantti. Näin asetetaan vanhat ja uudet vähemmistöt vastakkain.

Sodan jälkeen vaikeudet eivät lopu, jälleenrakennus ja vallan säilyttäminen ovat nekin askarruttavia. Kuten Brecht kirjoitti: Vuoriston vaikeuksia seuraavat tasangon vaikeudet.

Heikkinen puolestaan on kirjoittanut sujuvasanaisen kirjan, jonka toiminnallisen tason alla piilee hyvinkin tulenarkoja kysymyksiä.

Hannu Niklander

Uusimmat

Kirjat

Jussi Huhtala: Ukkosenjohdatin

Kjell Westö: Rikinkeltainen taivas

Anni Kytömäki: Kivitasku

Tove Jansson: Bulevardi ja muita kirjoituksia

Katja Seutu: Kuusilla mittaan aikaa

Matti Rönkä: Yyteet

Anu Kaaja: Leda

Virginia Woolf: Päiväkirja I, II, III, IV, V

Miki Liukkonen: O

Orhan Pamuk: Kummallinen mieleni

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa Savon Sanomien uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.