Kansallisooppera: Only the Sound Remains

Ensi-ilta 12.4.

Kaija Saariahon kahdesta kamarioopperasta koostuva Only the Sound Remains vangitsi Suomen Kansallisoopperassa vielä enemmän kuin vuosi sitten Amsterdamin kantaesityksessä. Meditatiivinen kokonaisuus hiljensi peruskysymysten äärelle.

Japanilaiseen nō-teatteriin perustuvat teokset luotaavat tämän- ja tuonpuoleisuuden rajankäyntiä. Kummassakin realistinen hahmo kohtaa henkiolennon.

Tämä on sopiva aihe Saariaholle, joka on aina ollut musiikissaan kiinnostunut transsendentaalisuudesta.

Ensimmäinen ooppera, Always Strong, kertoo taistelussa kuolleesta luutunsoittajasta, jonka muistolle pappi suorittaa palvelusta. Sitten muinainen soittaja ilmestyy haamuna lavalle. Luutun ääntä ilmentää kantele, jolla on erityisrooli soitinyhtyeessä. Rikkain tekstuurein ja elektronisesti käsiteltynä se nostattaa tunnelman maagiseksi.

Myöskin haamua ja enkeliä esittävän kontratenorin ääntä käsitellään, ja koko tila alkaa kaikua surround-efektein. Helsinkiin ei saatu kantaesityksen Philippe Jarosskya, mutta tilalla oli yhtä hyvä Anthoyn Roth Constanzo. Hän toi esiin myös hahmojen tunteet eikä vain liihottelua.

Papin roolissa ollut bassobaritoni Davone Tines muodostaa maskuliinisella laulullaan hyvän kontrastin Constanzoon. Tsunemasan luutunsoitossa on myös aistillinen elementti, ja ohjaaja Peter Sellars on tuonut tämän esiin papin ja haamun välisenä homoeroottisena vetona.

Tämä aistillinen aspekti on tervetullut, sillä muuten tunnelma olisi turhankin pyhä. Sellars on luonut varjoteatterin keinoin ritualistisen tunnelman. Orkesterimontusta laulava kvartetti on milloin kommentoija ja kertoja, milloin taas samaistuja tai pelkkä sointielementti.

Kanteletta soittaneen Eija Kankaanrannan lisäksi tärkeä rooli oli huilisti Camilla Honteigalla, joka loi tuulen huminaan, henkien liihotteluun tai lintujen lauluun assosioituvia sointikuvia. Meta4-jousikvartetin ja lyömäsoittaja Heikki Parviaisen osuudet eivät jääneet yhtään jälkeen.

Toisessa oopperassa Feather mantle kalastaja löytää höyhenviitan, joka kuuluu enkelille. Enkeli ei voi lentää ilman sitä ja lupaa tanssia kalastajalle taivaallisen tanssin, jos saa sen takaisin. Kalastaja epäilee, mutta enkeli onnistuu vakuuttamaan: ”Taivaassa ei ole huijareita.”

Alussa musiikki tuo sumuisen kevätaamun tunnelmaa. Se kuitenkin kääntyy kohti valoa, ja taivaallinen tanssi tuo mukanaan rytmistä liikkuvuutta.

Teosten ainoana lavasteena on Julie Mehretun abstraktia ekspressionismia edustava maalaus. Se on läpikuultava, ja haamu ja enkeli kulkevat tämän elämän ja kuoleman rajan läpi. James F. Ingalls on keskeisessä roolissa valon ja varjojen lavalle loihtijana. Feather mantlen tanssivana enkelinä oli tyylikäs Nora Kimball-Mentzos.

Oopperan lopussa kuoro kuvaa taivaallista tanssia: Miten kimonot vaihtelevat värejään, ja taivaanrantaa hallitsevat punainen aurinko, vihreä kuu ja valkoiset pilvet. Kun enkeli nousee sfääreihin, Saariahon musiikin valtaa huikea kirkkaiden valojen sateenkaari.

Harri Kuusisaari

Uusimmat

Konsertit

Pasimusic-festivaali: Kaartin soittokunta

Ikä on vain numero, todisti Sting Helsingissä

Kuopion kaupunginorkesteri: Sinfoniasarja I

Suomen Kansallisooppera: Syyssonaatti

AcaCartelli lämpeni huimaan keikkavireeseen

Kuopio Rockcock: Lauri Tähkä ja Mikael Gabriel

Ruutia ja potkua aamuyhteen

Lieksan vaskiviikko: 5. kansainvälisen trumpettikilpailun finaali

Savonlinnan oopperajuhlat: Jolanta

Setzer on Gretschin soittamisen legenda

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa Savon Sanomien uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.