Konsertit

Mikko Kuustonen

Kuopion Musiikkikeskuksessa 19.3.

Lähes vuosikymmenen tv-paneloinnin ja luovan tauon jälkeen laulaja–lauluntekijä Mikko Kuustonen palaa konserttilavoille täysin tuoreella ohjelmistolla. Agricolankatu 11 kuulostaa siltä, mitä odottaakin, eli Kuustosen tutulta, kypsältä aikuispopilta.

Sunnuntai-illan konsertti tarjosi useita raitoja uutukaiselta sekä kierrätti yleiskattauksen Q.Stonen ajoilta nykypäivään.

Konsertin bluessoinnit kahlattiin pitkälti jo alkumetreillä läpi. Waiting for the Dawn -suomennos Vielä vähän aikaa groovasi Pauli Halmeen kitarasoolona mainiosti. Jamihana pysyi pitkälle kiinni, kunnes varovasti avautui Mikael Gabrielin Viimeisen kerran -coverin kitara–huuliharppu-battlessa.

Kuustosella on artistina kolmet kasvot: blues-muusikon, tunteilijan ja suomipopparin. Näistä suoraviivaisin poprock on yllätyksettömintä, mihin laariin Agricolankatu 11 pitkälle solahtaa. Uutta ja radikaalia albumi ei tarjoa, vaan turvallista tasalaatua.

Yllättäen vähälle Spotify-soitolle jäänyt Hiljaista ja hyvää kolahti livenä erityisen hyvin. Hiljaisuuden voima on vuosia ollut Kuustosen paras taiteellinen ase, jonka paljaus puhuu puolestaan.

Uuden orkesterin pehmeys on luonnollinen jatke Kuustosen äänelle. Ensimmäisen puolen pitkä balladisuvanto kantaa yksinomaan muusikoiden elävän vuorovaikutuksen voimalla.

Kontrabasson ja viulun kosketus jättävät soundiin tavattoman paljon ilmaa, mihin Kuustosen ääni nojaa vaivatta.

Suhteessa muuhun bändiin rumpusetin peltien kohina yltyi rasittavan kovaksi. Hitusenkin rajummissa kompeissa lautaset tukahduttivat alleen muun massan paitsi laulajan äänen.

Muinoin Maaritin kanssa levytetty pianoballadi Kultainen sydän ja palava mieli on livenä harvinaisuus. Kuustosen ja Mirka Paajasen hartaasti esitetty duetto ei kalvennut alkuperäiselle levytykselle. Laulajien äänissä on kauniisti yhdessä soivaa lämpöä.

Samettia vasten Agricolankatu 11:sta löytyy myös rahtunen elektronisempaa soundia. Sinkuksi lohkaistu ja keskinkertainen Anna mennä Anna on rumpupadia myöten moderneinta ja epäorgaanisinta, mitä Kuustoselta suinkin voi irrota.

Juha Kuoppalan koskettimista arpeggiaattorimyllytystä ei onneksi kuulla – Lauri Tähkän uuden EDM-folkin linjalle yhtye ei ole langennut.

Mitään suurta sanottavaa välispiikeistä ei ole, mitä suuri yleisö ei jo tietäisi. Kuustosen koti on lava ja yleisö hänen vieraanaan.

Vitsailun helppous tarttuu katsojaan ja rentouttaa paatuneetkin otsarypyt.

Aleksi Paalimäki

Uusimmat

Konsertit

Paavalin kolme vuosisataa

Mazaj Ensemble: Arabialainen ilta

Erin & Kuopion kaupunginorkesteri: Seliseli

Kansallisooppera: Only the Sound Remains

Fork

Rakkauden ateria

Madame Butterfly

J. Karjalainen

Autiotalossa-rockmusikaali

Tiisu

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa Savon Sanomien uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.