Kansallisteatteri: Ilosia aikoja, Mielensäpahoittaja

Kansallisteatteri: Ilosia aikoja, Mielensäpahoittaja. Ensi-ilta 21.9. pienellä näyttämöllä

Mielensäpahoittajasta on tullut ikääntyvien miesnäyttelijöiden stand up -rutiini. Sillä irtoaa pomminvarmat naurut pikkujouluyleisöistä kautta maan. Lippukassa kiittää, kaikki ovat tyytyväisiä.

Tuomas Kyrön luoma hahmo tuskin olisi niin suosittu, jos sillä ei olisi aitoa kaikupohjaa. Suomalaisten komiikantajuun tuntuu kovasti vetoavan 1950-luvun maailmankuvaan jämähtänyt vanha äijä. Nauruun sekoittuu tällöin annos kaipuuta yksinkertaisempien arvojen aikaan.

Kansallisteatterin johtaja Mika Myllyaho näkee Mielensäpahoittajan kuitenkin hieman toisin. Myllyahon ohjauksessa korostuvat hahmon sopeutumattomuus ja epäsosiaalisuus. Niiden myötä koko esitys saa traagiset kehykset.

Näytelmää katsoessa onkin pakko kysyä, miksi Mielensäpahoittajan yleensä pitäisi naurattaa eikä itkettää. Koomista ei ole hahmo itse vaan se, että suomalaiset pitävät sitä koomisena, tuntuu Myllyaho vastaavan.

Ilosia aikoja -kirjassa Mielensäpahoittaja valmistelee omia hautajaisiaan. Vaimo on taantunut hoitokotiin vihannekseksi, mies sovittelee itseään ruumisarkkuun. Poika ja miniä yrittävät ottaa hoivaajan osaa, liian myöhään ja huonolla menestyksellä.

Myllyahon dramatisoiman esityksen rakenne on jokseenkin löyhä ja tempo verkkainen. Ei tarvitse pelätä kärryiltä putoamista. Loppukohtaus tuntuu irralliselta, mutta repaleisuus ei kohoa häiritseväksi.

Samuli Laihon iskelmäpainotteiset laulunpätkät, jotka esitetään höyläpenkin päälle juntatun harmonin säestyksellä, nostavat ohjauksen hilpeästi irti realistisen esittämisen kahleista. Ehdotan, että seuraavaksi Mielensäpahoittajasta tehdään täysimittainen ooppera.

Mielensäpahoittajan rooli valtakunnan päänäyttämöllä oli oikeastaan pedattu Antti Litjalle, joka on esittänyt hahmoa jo elokuvassakin. Litja joutui kuitenkin vetäytymään näyttämöiltä aivoinfarktin saatuaan.

Paikkaajaksi saatu Vesa Vierikko ei ole huono valinta, vaikka onkin lähes 20 vuotta Litjaa nuorempi. Vierikko saa hyvin kiinni Mielensäpahoittajan haurastuvasta fysiikasta, jossa pinnan alla sykkii itsekäs sielu.

Nuoret hahmot (Ilja Peltosen poika, Tero Koposen sivistynyt lättähattu) esitetään korostetun suvaitsevaisina. Maruska Veronan roolittaminen dementoituneeksi vaimoksi tuntuu oudolta. Olivatko kaikki oikeasti vanhat ja laulutaitoiset naiset estyneitä?

Kati Lukan viitteellinen raakalautalavastus jatkaa Mielensäpahoittajan ankaraa mielenmaisemaa. Myös Tarja Simosen körttivivahteinen puvustus sopii peilaamaan fundamentalistin ilotonta maailmaa.

Ilkka Kuosmanen

Uusimmat

Teatteri

Tampereen Työväen Teatteri: Presidentti ja tyttö

Tampereen Teatteri: Cats

Varkauden Teatteri: Nunnia ja konnia

KOM-teatteri : MyBaby

Kansallisteatteri: Kangastus 38

Poleenin teatteri: Ihmisen osa

Kuopion kaupunginteatteri: Viulunsoittaja katolla

Kuopion kaupunginteatteri: Luolamies

Helsingin kaupunginteatteri: Kultainen vasikka

Helsingin kaupunginteatteri: Myrskyluodon Maija

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa Savon Sanomien uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.