Kiuruveden maalaiskaupungin-teatteri: Niskavuoren naiset

Ensi-ilta Kulttuuritalossa 2.2.

Niskavuori-näytelmissä korostuva maahengen ja sukutilan kunnia ovat läsnä Kiuruveden Maalaiskaupunginteatterissa. Lisäksi Hella Wuolijoen sarjan avausosa Niskavuoren naiset (1936) onnistuu erityisesti toisessa keskeisessä tehtävässään. Nimittäin Annukka Blombergin ja Maiju Nousiaisen ohjaus tähdentää onnistuneesti henkilöiden ja heistä erityisesti naisten tunteiden intensiteettiä. Tulkinta välittää ja selittää näytelmän ajattomuutta ja yleisinhimillisyyttä.

Kiuruveden hahmot liikuttavat katsojaa sillä tavalla syvästi, että tunnekirjo kiertää kuin moniväriympyrän. Draama tavoittaa myös huumorinsa. Kansanmusiikin värein ja pelkistetyn reippain vivahtein tehostettu liikunta raikastaa nykykatsojan tavoittaman 1930-luvun rusthollimiljöön. Varsinkin hahmoista koskettavimmat, Kati Huttusen Martta ja Kaarina Tikkasen vanha emäntä, ilmaisevat emootioita paitsi dialogissa, myös vuorosanojen takaa ja välistä.

Vanhan emännän persoonasta heijastuu henkilöhistoria. Mennyt elämä painaa olemusta ja liikuttaa nykyhetkeä. Pettymykset ovat muuntuneet päättäväisyydeksi. Herkkyys ei ole kadonnut.

On oikein ja kuvaavaa, kun Kaarina Tikkasen olemus ei juurru vain niskavuorelaisuuden maanomistamismotiiviin ja sosiaaliseen ylpeydentuntoon.

Emäntään liittyy kyynisyyttä, katkeruuttakin, mutta vähintään yhtä lailla luonnollista lämminsydämisyyttä. Tässä juuri vaikuttaakin hänen kokemuksensa viisaus, ihmistuntemus, josta saavat osansa ”kielletysti” rakastuneet Aarne ja Ilona mutta myös Martta, Aarnen pettämä vaimo.

Koska katsoja kokee Loviisa-emännän pidättävän kyyneleitä tarkoituksellisesti, tuntuvat henkilön tunteet tarttuvan. Surun sävyt ovat aistittavissa. Martan suunnaton epätoivo, Kati Huttusen eläytyvä tuskan tulkinta on puolestaan vuolas ja raju ja sellaisena riipaiseva.

Kiuruvedellä näytellään hyvin sekä henkilöltä henkilölle että katsomoon. Vuorovaikutus toimii luonteiden suhteessa toisiinsa ja samoin näytelmän sisältöä selkeästi ja sopivan ennakkoluulottomasti avaavaan tyyliin.

Niskavuori-miljöössä uudenaikaiseksi leimautuva Satu Hukkasen opettajatar-Ilona hämmentää Aarnen vastarakkautena kuvioita verevästi. Niko Humalojan näyttelemä agronomi-isäntä (Aarne) on wuolijokelainen miestyyppi; jäyhä, mutta ristiriitasuhteissaan – yksin tavoin Marttaan, toisin ottein Ilonaan – sisäisesti melko puhutteleva.

Sivuhenkilöt osallistuvat tapahtumiin pikemmin keskeisesti kuin syrjässä. Riisutusti lavastetulle rusthollinäyttämölle ei kokoonnuta kivikasvoina. Itse kunkin roolin eleisiin kiinnitetään kokokuvan ilmeikkyyttä tehostava huomio.

Teppo Kulmala

Uusimmat

Teatteri

Tampereen Työväen Teatteri: Presidentti ja tyttö

Tampereen Teatteri: Cats

Varkauden Teatteri: Nunnia ja konnia

KOM-teatteri : MyBaby

Kansallisteatteri: Kangastus 38

Poleenin teatteri: Ihmisen osa

Kuopion kaupunginteatteri: Viulunsoittaja katolla

Kuopion kaupunginteatteri: Luolamies

Helsingin kaupunginteatteri: Kultainen vasikka

Helsingin kaupunginteatteri: Myrskyluodon Maija

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa Savon Sanomien uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.