Poleenin teatteri: Valamon yksinäinen

Esitys Kulttuurikeskus Poleenissa 23.3.

Poleenin teatteri vie katsojat vuoden 2013 Karjalaan ja Venäjälle. Ensi-iltaan viime lauantaina tullut uutuusnäytelmä Valamon yksinäinen perustuu Laila Hirvisaaren samannimiseen Laatokka-sarjan romaaniin. Näyttämölle tekstin on dramatisoinut Anna Häyrinen.

Iloinen karjalaisuus on näytelmästä kaukana. Ahdistus leimaa alusta loppuun teatterin tuottajan Jari Tuonosen ohjaamaa näytelmää.

Tunnustan, etten ole lukenut Laatokka-sarjaa. Haluan silti uskoa, että edes romaanissa olisi vähän iloa ja hymyä, joka näytelmästä puuttuu. Kai ortodoksitkin saivat aikoinaan nauraa tai edes hymyillä?

Poleenin versio synkistelee sydämen kyllyydestä. Synkkyyttä tukevat tummasävyiset asut ja näyttämön niukka valaistus. Kun kokonaisuuteen lisätään vielä vähäeleiset ja vakavailmeiset roolihahmot, ahdistava ilmapiiri leviää katsomoon.

Roolihahmot eivät tunnu uskottavilta, koska niistä puuttuu lähes kokonaan luonnollinen eloisuus. Tapahtumat soljuvat eteenpäin tasaisen tylsään tahtiin. Tuntuu, että vaikka taivas putoaisi, näyttämölle ei tulisi eloa.

Näytelmän juoni ei ole mikään ilopilleri, mutta ei se silti kuolemavakavakaan ole. Päähenkilö Mitja (Pertti Selonen) on paennut nuoruudessaan ystävänsä Petjan (Mikko Parkkinen) kanssa Laatokan Valamon luostariin.

Miehet luulivat tehneensä pahaa. Vuosien jälkeen paljastuu paitsi totuus myös entisiä rakastettuja sekä hylättyjä, eläviä ja kuolleita rakkauslapsia.

Todellinen pahantekijä, nuoret ahdinkoon ilkeyttään ajanut pappi (Ilkka Holmavuo) saa kuitenkin pahuudestaan palkkansa. Kaiken pitäisi olla hyvin, mutta lopussa kuolema puuttuu peliin ja muuttaa suunnitelmat.

Parasta näytelmässä on Susanna Pohjolaisen kaunis, herkkä ja pelkistetty lavastus, mikä toimii, vaikka tapahtumat siirtyvät välillä Puolan rajalle asti toiseen luostariin.

Ortodoksisuus on kokonaisuudessa mukana uskottavalla tavalla niin asuissa kuin rituaaleissakin. Näkee, että työryhmän apuna on ollut asiantuntija.

Valamon yksinäinen piirtää oivan kuvan ajasta, kun Venäjän vallankumous kuplii pinnan alla ja suomalaisuus nostaa päätään.

Näytelmä iskee taatusti tiettyyn kohderyhmään ja käy historian oppitunnista. Kovin viihdyttävää teatteria se ei kuitenkaan ole.

Uusimmat

Teatteri

Kanavarannan kesäteatteri: Mummonmökki

Huikkaputki Pielavedellä

Jyrkän Ruukin Teatteri: Työmiehen vaimo

Teatteri Neljäs Soitto: Lihaa ja verta

Uusi Iloinen Teatteri: Sata lasissa

Paisuan Tuajamateatteri: Syntipukki

Jeesus Kristus Supertähti

Varkauden Teatteri: Manillaköysi

Kansallisteatteri: Kuolema Venetsiassa

Poleenin teatteri: Valamon yksinäinen

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa Savon Sanomien uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.