Pidin lepopäivän suunnitellusti. Eilen iltapuolella päivää alkoi mahassa pienesti velloa. En heti tajunnut, että jonkin sortin mahatauti oli iskenyt. Kellään muulla meillä ei vielä tänäkään päivänä ole ollut oireita. Liekkö söin jotain sopimatonta. Tämä torstaipäivä meni vielä vatsaa kuunnellen ja lepäillen.
18.7. perjantai
Lepopäivä
Juu, lepopäivä meni pihaprojektissa auttaen, lapiota heiluttaen. Pikkuisen tuntui olo heppoiselta, mutta voimaantui siinä päivän kuluessa. Oloon varmaan vaikuttaa myös pikku vauvamme taitojen karttuminen. Hän nousee jo tukea vasten seisomaan (6 kk). Yöllä saa monen monta kertaa nousta laittamaan iloista, virkeää ja taitojaan näyttävää poikaa nukkumaan. Unesta ei tahdo heti saada uudestaan kiinni. Uni vajeet täytyy saada täytettyä ensi tilassa.
19.7. lauantai
Kuopio Triathlon 500 m uinti, 20 km pyöräily, 5 km juoksu.
Leppoisalla mielellä lähdin yhden hengen huoltojoukon, miehen, kanssa matkaan aamulla Kuopiota kohden. Heti 20 min ajelun jälkeen ensimmäinen kiemura tuli matkaan. Tulipa mieleen, että pyöräilykypärä jäi kotiin. Ilman kypärää ei pääse kisaan. Eipä auttanut kuin kääntyä hakemaan. Sitten oli kaikki tarpeellinen matkassa.
Näimme Tarjan ja Heikin kanssa ennen lähtöä infotilaisuudessa. Vaikka oli tiedustellut asioita etukäteen niin silti pää oli pyörällä kaikesta siitä mitä piti muistaa tehdä ennen lähtöä ja suorituksen aikana. Iloista mieltä ja hyvää oloa siivitti mahtava ilma, jonka järjestäjät olivat päiväksi tilanneet.
Lähtö oli Scandic hotellin rannasta. Hölkkäilimme Tarjan kanssa laiturille lähtövalmiina. Siinä vaiheessa jännityksen tunne kulki läpi kehon. Märkäpukulaiset pulahtelivat järveen kastautumaan. Puheen sorina täytti laiturin. Siellä tutut ja tuntemattomat keskenään jakoivat lähtötunnelmia. Me kolme toivotimme toisillemme tsempit ennen matkalle lähtöä.
Kokeilin vettä. Joo, kylmää oli. Istuin laiturin reunalla kunnes sumutorvi törähti ja VETEEN. Ensimmäisten hengitysten jälkeen ajatus oli ei tämä niin pahalle tunnukaan . Siinä rauhallisesti uidessa 500 m meni.
Pyöräily osuudelle lähtiessä oli edessä tietysti vähän vaatteiden laittoa ym. Olisin voinut teatterilippuja myydä siihen hetkeen. Olin suunnitellut laittavani uimapuvun päälle juoksuhousut, sukat, kengät ja kypärän. Noo …, laiton housut. Mitäs hitsiä! Housujen etupuoli oli takana ja takapuoli edessä. Kypäräkin oli jo päässä. Ei auttanut muuta kuin hiloa pusero vielä päälle ettei ihmiset ihan ratkeaisi. Näköjään aina tapahtuu, kun liikkuu!
Oli viimeinen kierros pyöräilyä menossa. Vilkaisin taakseni. Kukas se siellä meitä kiinni ottikaan. Heikki siellä rullasi sujuvasti. Huusin ota kiinni, jos saat ja ottihan hän. Todettiin, että tämä on mukava tapa viettää päivä.
Pyöräilyreitin kääntöpaikkaa ennen oli lapsia torvien ja pikku haitarin kanssa kannustamassa. Sanoinkin Tarjalle, että on ihan suuren urheilujuhlan tuntua. Muutenkin kannustusta riitti. Kiitos siitä!
Loppuihan se pyöräily osuuskin ja vuorossa oli juoksu. Kypärä pois ja lippis tilalle. Pyöräily kenkien käytön hylkäsin jo ajatuksen tasolla. Olisi vienyt taas aikaa vaihtaa kamppeet. Juoksu tuntui hyvälle aluksi. Jaloissa alkoi kuitenkin painaa jossain vaiheessa. Tarja oli mukavaa juoksu seuraa. Juostessa totesimme olevamme ykköslaatua, rautaa!!
Sovimme, että loppukiri otetaan. Odottelin maalin lähestyessä milloin Tarja sanoo nyt mennään. Hän ottikin kädestä kiinni ja sitten oltiinkin pelkkää jalkaa.
Kolmen lajin jälkeen olo oli virkeä ja hyvää oloa riitti sekä tyytyväisyyttä. Kun lähti matkaan ilman odotuksia kaikki oli pelkkää voittoa. Oli syytä onnitella itseään ja toisia. Toivon pääseväni mukaan ensi vuonnakin.
Kaiken kaikkiaan mahtava kokemus. Suosittelen!
Kotona odotti pihaprojekti.
20.7. sunnuntai
Lepopäivä
21.7. maanantai
10 km pk, tv
Tälle kesälle tyypillinen päivä, sateinen. Alkuillasta oli lenkin vuoro. Tihkuttaen satoi vettä silti mieleinen ilma minulle. Mukava kevyt juoksu. Etenin hieman alle 6.5 min/km vauhtia. Muitakin lenkkeilijöitä oli lähtenyt raittiiseen ilmaan.
22.7. tiistai
Lepopäivä
23.7. keskiviikko
14 km pk, tv
Jälleen alkuillasta irtauduin kotoa. Teki mieli juoksemaan. Minkälainen lenkki - kamala!
Alkuun jo tuntui vaikealle. Ajattelin, muutaman kilometrin jälkeen tuntemukset paranevat. Mitä vielä! Jalat tuntuivat ihan oudoille. Juoksin lenkin. Kotona annoin ensiapua jaloille. Ne ovat uupuneet. Toivottavasti jalat eivät sairastu burn out:iin. Yritän ennaltaehkäistä sen parhaani mukaan.
24.7. torstai
Tarkoitus lähteä kevyelle lenkille. Jalkoja kuulostellen.
