Verotoimisto tervehtii meitä vuoden mittaan useita kertoja. Huolenpitoa parhaimmillaan unohtamatta heitäkään, jotka roikkuvat vuodesta toiseen kalenterien loppupään vartijoina. Jokasyksyisenä yllätyksenä postilaatikkoon ilmestyy lakanan kokoinen kiinteistöverolippu, jossa jokainen huvila, huussi ja hönnä on rekisteröity. Päällekaatuvat, asumattomat tönöt ja töllit kelpaavat erinomaisesti verotuksen piiriin. Vaikka ihminen pakenisi synkimpään korpeen kuusen juurelle asumaan ja ottaisi järvestä vetensä, eivätkö sinnekin verottajan lonkerot ulottuisi perimään kiinteistöveroa kuusesta ja ainakin arvonlisäveroa järvivedestä, valaistuksesta ja ilmastoinnista.
Autoveron piti olla kertakäyttöinen maksu, joka kuin taikasauvalla heilauttaen muuttuikin pysyväksi, runsastuvaksi maksuksi. Jännittää, miten kauan kestää muiden pyörien avulla liikkuvien kulkuvälineiden eli polkupyörien, rullaluistimien ja kottikärryjen pääseminen verotuksen kohteiksi. Rollaattorit, pyörätuolit ja sairaalasängyt odottavat vuoroaan.
Parantaakseen palveluaan verottajan pitäisi ehdottomasti perustaa uusi, nopea vihjepuhelin
(10 e min + ppm), johon aktiiviset kansalaiset voisivat tehdä ehdotuksia uusista verotuskohteista. Naapurilla tai epämieluisalla sukulaisella saattaa olla tuloja/säästöjä/tapoja, joita ei ole vielä ehditty laittaa/panna/asettaa verolle. Esimerkiksi käytettyjen leipäpussien käyttö roskapussina, uunin sytyttäminen Savon Sanomilla tai onkilierojen kasvatus lasten käytetyissä vaipoissa.
Tietenkään tuollaisilla rahaliruilla ei olisi mitään merkitystä kansantalouden kannalta, eikä niillä kukaan pääsisi tuulettelemaan listojen kärkeen. Tarkoituksena olisi sekoittaa ja hämärryttää kansalaisten verotajua entisestään. Vahingonilo ilmiannetun naapurin verotuksesta veisi tehokkaasti huomion pois veroverosta, joka on seuraavana uutuutena tulossa osana Verohallinto uudistuu - projektia.
Verotuksen kehittämiseen kiinnittämäni huomion herpaannutti hetkeksi puussa vilahtava orava - ja toinenkin pörröhäntä. Nyt ne ajavat toisiaan takaa oksalta oksalle!
Oravat ovat kadehdittavan villejä ja vapaita olentoja, joiden ei tarvitse huolehtia veroista eikä veroluonteisista, vastikkeettomista maksuista. Sen kun keräilevät valmista evästä talveksi ja hyppivät oksalta toiselle, jopa kolmannellekin. Vaihtavat turkkiaankin kaksi kertaa vuodessa. Kirjoittaja ei ole vielä saanut ensimmäistäkään.
Lieneekö nykyoravilla edes suusta suuhun kulkeneena perimätietona aavistustakaan siitä, miten niiden esivanhempien nahkoja käytettiin ennen vanhaan maksuvälineinä. Tuskin ymmärtäisivät koko asiaa nyt, kun saavat elää rauhassa ja toteuttaa kaikkea sitä, mitä oravien kuuluu saada aikaan elämässään.
Nahkan menettämisen vaara on siirtynyt ihmisille, eikä niin ryppyistä, reikäistä tai tatuoitua marraskettä olekaan, etteikö verottaja siitä jotain saisi irti.
Joskus vilahtaa mielessä ajatus veropakolaiseksi lähtemisestä. Mutta ei taida onnistua, äskeisten verojen maksun jälkeen tilille jäi vain sen verran, että pääsisin ainoastaan Tikkurilaan tai Kiihtelysvaaralle.
(Tikkuri on kymmenen oravannahkaa ja kiihtelys neljäkymmentä).
Seija Hämäläinen
Kirjoittaja on kuopiolainen runojen harrastaja, joka kokeilee asiatekstin tuottamista.
