Monelle aikuiselle oman lapsen sangen yleinen harrastus, netissä surfaaminen, on joko täysin vieras käsite, tai sitä pidetään vaarallisena. Vanhempien nuoruudessa tuntematonta internetiä vierastetaan, mutta uusi sukupolvi on sen ottanut omakseen ja osaksi identiteettiään.
Miten aikuisen sitten pitäisi suhtautua nettiin? Nuorelle vaarallisena mätäpesäkkeenä, vai kenties uutuutena, joka tekee työläimmän homman ja kasvattaa nuoren vanhemman puolesta?
Vanhempi väistö ei kenties ymmärrä mitä nuoriso oikein näkee tuossa uudessa hullutuksessa. Istuttuaan viisi tuntia huoneessaan nuori voikin sieltä tullessaan väittää tavanneensa kavereitaan! Ennen moista varten piti sentään poistua neljän seinän sisältä. I
nternetiin paremmin tutustuneet vanhemmat taas voivat pitää nettiä suorastaan aivan viimeisenä paikkana, jonne heidän oma pieni kultamussukkansa päästettäisiin. Sehän on täynnä huonoja vaikutteita, vaarallisia houkutuksia ja vaanivia bedofiileja!
Täysin nettivastaiset vanhemmat eivät usko nuoren kykenevän itse puolustautumaan sen vaaroja kohtaan, vaan imevän itseensä kaikki saamansa vaikutteet kuin pesusieni! Tuskinpa oppivatkaan, jos eivät koskaan saa mitellä voimiaan ja tervettä järkeään netti-mörköä vastaan. Internet on osa nuorison kulttuuria ja tulee sellaisena mitä luultavammin pysymäänkin vielä pitkän aikaa, joten parasta olisi jo nuorena oppia tietämään mitä netissä kannattaa tehdä ja mitä ei.
Nuorelle internet on kuin vanha ystävä, joka on laajentunut ja kasvattanut merkitystään nuoren kasvaessa. Netissä tavataan kavereita ja luodaan uusia ihmissuhteita. Vaikka paikka on uusi, netissä nuori joutuu kuitenkin aina samojen sosiaalisten haasteiden eteen kuin todellisessa elämässä.Myös netissä pätevät samat normit kuin koulussa, harrastuksissa tai kerhoissa.
Nuoren pitäisi muistaa että netti ei kosketa vain heidän ikäluokkaansa, vaan myös kyseisen sukupolven vanhempia. Mikään aikaisempi sukupolvi ei ole joutunut katselemaan sivusta omien lapsiensa siirtymistä internetiin, ja jopa netin tulemista toiseksi lapsiensa kasvattajiksi.
Internetissä nuori hakee omaa identiteettiään, joutuu oppimaan yhteisön normit, ja etsii roolimallejaan. Siellä on tarjolla kuunteleva olkapää ja läksyihinkin löytyy varmasti aina opastusta. Harva vanhempi pystyy moiseen ja ehkä siksi netille on juuri annettu niin suuri osa monen nuoren elämässä.
Mikä sitten on vanhemman tehtävä tämän uudenlaisen haasteen edessä? Kun nuoren netin käyttö menee yli, voivat nuori itse, tai nuoren ystävät alkaa toivoa, että joku puuttuisi asiaan. Tällöin vanhemman on tiedettävä paikkansa ja annettava käytölle rajat. Nettiriippuvainen nuori tarvitsee kuria ja sitä internet ei varmasti kykene nuorelle tarjoamaan.
