Tuttu bensiinikauppias, ei sen kummempi kuin Yks Lyytinen Kuopion Männistöstä, kehotti tankkaamaan ihan puhtaasti ystävyyden nimissä: ystävänpäivän kunniaksi jokaisesta bensalitrasta kilahtaa joku ropo kaupungin reumayhdistyksen hyväksi.
Niinköhän tuo reuma lähtisi bensiinillä tai dieselillä... Tuskin se ihan kokonaan hellittää tällä konstilla, mutta hyvä jos se vähentää edes pikkuisin reumapotilaitten jalkojen juilimista. Juilimista? Kyllähän te tiedätte, vetää suonia ja jomottaa. Aikanaan rypeydyin talvisavotoissa märissä kamppeissa ja ymmärrän nyt myöhemmin ongelman.
Kahvikauppias lähetti sähköpostia ja kehotti juomaan reilun kaupan kahvia, jotta kehitysmaiden ihmisillä olisi nykyistä parempi olla.
Mitä enemmän juon tätä omalle tunnolle hyvää kahvia, sitä paremmin nämä kaukaisten maiden tummahipiäiset tytöt ja pojat voivat. Kun näin tekee joka ilta, niin yöunet menevät, mutta omatunto on puhdas eikä kolkuta, jahka unen päästä saa lopulta kiinni. Tulleeko mahahaavakin...?
Aika paljon meitä kehotellaan nykyisin kuluttamaan erilaisten hyvien asioitten vuoksi. Samaan aikaan toiset satraapit saartavat toisaalta ja sanovat, että eiköhän olisi parempi, jos lopetettaisiin ostaminen tai tyydyttäisiin edes hillitsemään hivenen päivittäisiä kulutusjuhlia.
Näitten kahden jalon rintaman välissä pitäisi ihmispolon osata taiteilla, ettei kenellekään jäisi paha olo.
Eihän se oli aina niin helppoa. Muutamiin uusiin uhrauksiin olen silti vielä valmis. Mitä enemmän Kelan, valtiovarainministeriön ja Suomen Pankin herrat pelottelevat käsiin laukeavalla eläkepommilla tai eläkeikärajan nostamisella lähemmäs sataa vuotta, sitä suuremmalla innolla yhdyn esimerkiksi kampanjaan, jonka iskulause kuuluu: Parempi kylläisenä kuivassa arkussa kuin kuikelona märissä kapaloissa.
Ilolla odotan myös aikaa, kun puukkotehtailijat ryhtyvät kimppaan SPR:n kanssa. Osta uusi puukko ja tue SPR:n veripalvelua!
