Juhlat on juhlittu - pyykkäys jatkuu. Etukäteen linnan juhlien mannekiininäytöstä sekä vastustettiin että puolustettiin. Ennen siirtyvät puoli yhdeksän uutiset eri aikaan - mahdoton muutos - kuin juhlien näyttäminen televisiossa lopetettaisiin. Levikistään huolehtivat lehdet eivät myöskään tule juhlakuvista luopumaan.
Ei riitä, että kansa saa katsella pukuja ja kampauksia. Tarvitaan erityiset kommentaattorit kertomaan, että tuossa meni erityisen kaunis puku, että tuota väriä on vähän ja että onpas komeat korut. Ihan kuin television ääressä ei itse mitään nähtäisi tai ymmärrettäisi. Ei tosin huomata, että kyse on todella muotinäytöksestä ja mainonnasta, jossa itse juhla toimii pakollisena kehyksenä. Tunnettujen suunnittelijoiden nimiä heitellään pukujen liitteeksi, ja jokunen tuntemattomampikin pääsee esille. Eikös tämä jos mikä ole selvää tekstimainontaa!
Selvää taitaa olla sekin, että tunnettujen tekijöiden luomuksia ei ainakaan suureen ääneen arvostella. Niiden on oltava hyviä. Niin on näiden pukutuomarien makujenkin pakko olla oikeita ja esimerkillisiä. Mistähän oppilaitoksesta itse kukin makutuomari lienee valmistunut? No, onhan siellä ainakin joku mannekiini tai tapakouluttaja äänessä, valtakunnan priimamakuja.
Mistä kaikki pukujen tiedot on saatu - ilmeisesti niitä kantavilta juhlijoilta. Kyselläänkö ennakkoon vai tarjoavatko itse tietoja? Kyynisesti voisi ajatella jonkinlaisen hyvä sisar (tietysti!) -verkoston huolehtivan siitä, keitä ja keiden pukuja kuvataan. Linnan juhlakuvalla on kova arvo, varsinkin jos pukuun saadaan liitetyksi roimasti kehuja. Sitten voi jo vähän sivaltaa sellaista vierasta, jonka kanssa ei makutuomarilla oikein ole synkannut. Pitäisikö vielä tarkkailla, toteutuuko pukujen pisteytyksessä poliittinen tasapuolisuus?
Juhlat elättävät mediaa pitkään. Tasapuolisutta väittää ainakin Ylen YleLeaks noudattavansa. Kaikki presidenttiehdokkaat ovat saaneet osansa piiskoista. Mutta mitä ihmettä: nythän tämä poliittiseksi satiiriksi ilmoittautunut ohjelma onkin nostanut yhden ehdokkaan, Niinistön, mitä korkeimpaan asemaan naismaailmassa. Kaikki - siis kaikki - linnaan kutsutut ovat kuulemma Saulin exiä. Varjelkoon, miten monta juorua on vuosien varrella mennyt ohi niin medialta kuin kansaltakin! Pian nyt nimiä ja kuvia julkistamaan!
Saman ohjelman naisjuontaja liittyy muotigurujen uljaaseen joukkoon. Hän leimaa Jennin, sen Niinistön nykyisen, isotätimäiseksi - vai oliko ihan isoäiti. Haukion kuvaa katsoessaan on kuulevinaan niin naurua kuin paheksuva puhinaa mummojen joukosta pilven reunalta: meilläkö olisi ollut tuollainen mekko - kuin tytönheitukalla. Puolialasti!
Ei ole tainnut ohjelman naisjuontaja itse katsoa peiliin äskettäin. Lehtikuvassa hän kampauksineen muistuttaa kovasti sukupolvi sitten eläkkeelle jäänyttä kansankynttilää (anteeksi, opettaja). Jos tämä muotitietoinen ja ehdokkaasta supermieskuvaa luova ohjelma on poliittista satiiria, niin entistä kauheampaa on ajatella politiikan tilaa (minkä politiikan?)
Ei tästä muuten loppua tule, ei kateudella katselusta eikä kaikenkarvaisten gurujen arvosteluista, jos ei vieraita saada asialliseen kuosiin. Seuraava presidentti voisi luoda uuden käytännön. Kaikille sama rätti: naisille vaikka alba ja miehille kasukan tapainen. Ovelle adjutantti tarkistaisi, ettei kukaan naisista ole repinyt kaula-aukkoa auki napaan asti tai nostanut helmaa reiteen. Miehet säästyisivät työläältä rusettien sitomiselta - ja usein myös pankkitilin tyhjentymiseltä.
PS. Toisin kuin YleLeaksilla, tällä kirjoituksella ei ole mitään tekemistä sen enempää poliittisen satiirin kuin tasapuolisuudenkaan kanssa. Rättirauhaa juhlijoille!
