Professori Matti Uusitupa on joutunut vihapostin kohteeksi. Samoin on käynyt pääjohtaja Pekka Puskalle. Minkä kumman rötöksen kyseiset tiedemiehet ovat tehneet, kun joutuvat lukemaan sähköposteistaan julkaisukelvotonta törkyä? Sylkykupiksi he ovat joutuneet siksi, kun ovat puolustaneet terveellistä ruokavaliota. Kauhea rikos on se, että menivät epäilemään karppauksen mielekkyyttä. Molemmilla tiedemiehillä on hyllymetreittäin tutkimustietoa terveellisestä ruuasta. Pekka Puskan Pohjois-Karjalan-projektin pitäisi olla sellainen esimerkki, jonka viimeistään tulisi avata silmät. Karjalaistalojen vakiovaruste, nitro-purkki, harvinaistui projektin edistyessä.
Atkinsin dieetistä kohistiin 1980- luvulla. Nimensä tämä ihmedieetti sai kehittäjänsä Robert Atkinsin mukaan. Pitää paikkansa, että kilot karisevat jos ihmeohjelmaa noudattaa orjallisesti. Tästä minulla on omakohtaista kokemusta, mainitulla vuosikymmenellä, nykyistä painoa kymmenen kiloa laihempana. Parissa viikossa hävisi kolmisen kiloa. Karppaajat kehuvat henkisen hyvinvointinsa ja vireytensä paranevan hiilareiden hylkäämisen myötä. Varmasti näin on, kerran niin tuntevat. Minä puolestani tunsin itseni vetämättömäksi ja väsyneeksi ja henki haisi naftaliinille. Parin kolmen kuukauden kuluessa sain menetetyt kilot takaisin. Läskilaina tuli maksettu korkojen kera.
Karppaaminen toi mieleen ukkini Villen. Ei ukki ymmärtänyt yhtikäs mitään atkinseista tai karppaamisista. Ukki söi mitä mummi eteen laittoi: tirripaisitia, läskisoosia ja ryyppäsi päälle rasvaista maitoa. Sellaista jonka rinnalla punainen maito maistuu kurrilta. Leivällä oli paksulti voita ja kahvissa maidon päältä kuorittua kermaa. Kun ajattelen ukin ruokavaliota, niin sehän oli melkein karppaamista. On myönnettävä, että ruokavalioon kuului peruna ja ruisleipä, ne ovat kauhistus intohimoiselle karppaajalle. Ukki eli pitkän ja terveen elämän. Jos oikein muistan, niin ensimmäisen kerran hänen tarvitsi käydä lääkärissä reilusti yli 80-vuotiaana. Ukin suussa savusi käyrävartinen piippu. Hänestä saa hyvän esimerkin halutessa, niin karppaajat kuin muutkin intoilijat, ihan tupakan puolestapuhujiin saakka.
Sukulais-mies oli ukin kaltainen ruokavalionsa suhteen. Saattoi hän nuoruudessaan sytyttää tupakan, sehän oli ennen tapana tukkimetsän taukotulilla tai metsäkämpällä. Sen tiedän, että margariini oli hänelle kauhistus, voi oli aina voita ja sitä levitettiin paksulti leivänpäälle, suolamakkaran alle. Joulukinkussa piti olla kunnon valkoinen kerros, ja lenkkimakkara oli paras vihannes. Salaattia, kurkkua tai tomaatteja en tiedä hänen koskaan syöneen. Ei se ruokavalio ollut puhdasta karppaamista, siihen kuului samoin kuin ukillakin, ruisleipää ja perunoita. Maalaismiehenä hän oli tottunut hakemaan metsästä ilmaista ruokaa, marjoja. Vispipuuro kokomaidon kera oli suurta herkkua.
Sydän alkoi reistailla kohta neljänkymmenen jälkeen ja tuli sairaus-eläkkeelle jäänti, tai joutuminen. Kuusikymmentä tuli mittariin, ja kohta syntymäpäivien jälkeen pumppu petti viimeisen kerran.
Arkkiatri Arvo Ylppö söi voita ja joi maitoa. Hänellä oli muistamisen arvoinen elämänohje: syö kaikkea kohtuudella. Vaihtuiko voin sijaan kasviöljylevite Ylpön leivälle? Tuskin yli satavuotias tarvitsi muuttaa ruokailutottumuksiaan, joten ihan sama mitä leivällä oli. Sitä oli kohtuudella.
Mikäli Matti Uusituvan jaPekka Puskankeskivartalolla kellottaisi elintasokumpu, niin voisi heidän neuvoja ja ohjeita kyseenalaistaa, mutta, mutta, herrat käyvät mittojensa puolesta esikuvaksi kelle tahansa.
Jos ihan tarkasti kuunnellaan heidän ohjeitaan, pitää välttää höttöhiilareita ja huonoja rasvoja, lisätä liikuntaa, syödä kohtuudella hyviä hiilareita, hyviä rasvoja, kalaa ja vähärasvaista lihaa. Näiden ohjeiden takia Uusituvan ja Puskan sähköposti paukkuu vihakirjoituksia. Totuudenpuhujalla ei ole tässäkään tapauksessa sijaa majatalossa.
Keijo Karhunen
Kirjoittaja on, kuopiolainen vapaaehtoisesti kirjoittava ja erilaisia ilmiöitä ihmettelevä eläkeläinen.
