Maalarit maalaa, valmentajat valmentaa
Jouni Huttunen
Leijonien nykyinen valmentaja Jukka Jalonen on ottanut mantrakseen pelirohkeuden, jota analyytikot ja tv-studion päivystävät kiekkodosentit ovat sitten suomentaneet mielensä mukaan.
Vielä kun joku kertoisi, mitä se pelirohkeus oikeasti on.
Menneitten aikojen luotseista Pentti Matikaisen mielijargonia olivat maalintekosektorit. Bernissä 1990 Matikainen jorisi alkusarjan päättäneen ja Leijonat alempaan loppusarjaan sysänneen USA -tappion jälkeen taas kerran minuuttitolkulla sektoreistaan.
Matikaisen tulkkina lehdistötilaisuuksissa toiminut joukkueenjohtaja Veli-Pekka Ketola alkoi olla jo aika väsynyttä miestä ja tiivisti käännöksen yhteen lauseeseen.
If you play like this, you cant win a hockey game. (Jos pelaat näin, et voi voittaa jääkiekko-ottelua).
Kansainvälinen lehdistö räjähti nauruun.
Samoissa kisoissa maajoukkue piti suomalaiselle medialle kisojen aattona perinteisen infon, jossa käytiin läpi yhteistyön koodistoa. Kaikki haastattelupyynnöt piti hoitaa Ketolan kautta. Soitin joukkueenjohtajalle seuraavana aamuna ja pyysin saada audienssin Pekka Tirkkoselle.
Mitä minulle soittelet. Soita Tirkkoselle suoraan , kuului tunteikkaassa tilassa olleen Ketolan vastaus.
Kun muutama kollega sai samantyylisen vastapallon, päätimme jättää Ketolan kollektiivisesti rauhaan.
Leijonien kakkosvalmentajana kisoissa toiminut Hannu Jortikka piti illasta toiseen suomalaisille toimittajille omia epävirallisia pressitilaisuuksiaan. Jortikka oli luotsannut alle 20-vuotiaat muutamaa vuotta aiemmin MM-kultaan. Kulta oli lajissaan Suomi-kiekon ensimmäinen, jonka Jortikka teki illasta toiseen myös tiettäväksi.
Hei, mä oon maailmanmestari. Meitä on muuten Suomessa tosi vähän.
Turnauksen loppupuolella Jortsu sai puhelun vaimoltaan.
Sanoi, että pitäisi mennä kisojen jälkeen maalaamaan mökkiä. Vastasin, että ei käy. Maalarit maalaa ja valmentajat valmentaa.
Ja nämä vain pieninä episodimaisina esimerkkeinä yksistä kisoista, joissa Suomi jäi jälleen kerran tuolloin turnaussapluunassa olleeseen alempaan loppusarjaan.
Mikä on värikkäintä, mitä nykyisin voi sattua?
Se, että hävitään Itä-Saksan sijasta Tanskalle.
Se, että Jukka Jalonen syyttää mediaa ylisuurten paineitten luomisesta.
Oi aikoja, oi kohuja.





