<p> Olenko odottanut tätä hetkeä toukokuusta asti olut kielellä, leukaperät vaahdossa, tylpiksi purrut kynnet kämmenen lihaan puristuneina? Olenko laskenut yöllä lampaita, päivällä tunteja, illalla alleni pelkästään siitä mieltä horjuttavasta horkasta, joka syksyn suurta hetkeä niin vastaansanomattomasti ennakoi? </p> <p> En. Totta kai olen iloinen, että eurooppalaisista huippusarjoista se suomalaisille läheisin, sumuisten saarten puntaliiga, alkaa jälleen suoltaa loputtomasta sarjatuutistaan toinen toistaan huimempia huippupelejä, mutta varsinaista euforiaa se ei minulle tarjoa. Sillä kuten Kristian Sundqvistkin tämän aviisin toisessa kirjoitussarjassa totesi: ”Tylsää on se, että jo kolmen liigaviikonlopun jälkeen keikkuvat kärjessä tutut Chelsea, Liverpool ja Arsenal. Nelikon normaalisti täydentävällä Manchester Unitedilla on yksi ottelu vähemmän pelattuna.” Aika tylsää se on myös minusta. </p> <p> Totta kai neljän joukkueen melko tasapäinen kamppailu voitosta on parempi kuin yhden (Ranskan liiga ja Olympique Lyonnais), mutta silti en oikein jaksa innostua, siis sillä tavalla veret seisauttavasti. Jotenkin vain ero noiden neljän suuren ja heidän perässäpotkijoidensa välillä on futisveran verran liian valtavaksi revennyt. Mikä siis neuvoksi? </p> <p> Tarvitaan tietysti suosikkijoukkue, ja ehdottomasti tuosta kärkinelikosta. Kaikkea pitää kokeilla, jopa gloryhunttausta, joten antaapa mennä. ManUa en voi kannattaa, koska siellä on Christiina, Chelsea puolestaan herättää kylmänväristyksiä aina, kun kamera kääntyy katsomon omistajaoligarkkiin. Liverpool on varattu hyvälle ystävälleni, joten jäljelle jää… Arsenal! Ja hitto vieköön, mitten hieno joukkue se onkaan! Eräs toinen jalkapalloveljeni sen sanoi: jos sekä joukkueen että sen managerin nimessä on persettä kuvaava sana, niin eihän sitä yksinkertaisesti voi olla symppaamatta. </p> <p> En halua halveerata sanaa “jalkapallofani” julistautumalla tässä yksin tein Arsenal-faniksi, eihän se toki aivan niin käy, mutta päätänpä ainakin seurata silmä kovana ja takapuoli hioten niiden otteita. Ja mistä sen tietää – voihan tämä myös olla alku jonkin suuremman? </p>
