<p> <b>Torstai 7.2. <i> </i></b></p> <p> Aloitus. Minkälaistahan porukkaa mahtaa paikalla olla, ajattelin kehon ikä-kuntokartoitukseen mennessäni. Toisaalla mietin minkälaisessahan kunnossa sitä minäkin olen. Liikunnan harrastuksesta kuitenkin on kulunut liiankin pitkä aika. Testit tehtiin ja todettiin, että mies on jäykkä kuin rautakanki… mutta yllätyksekseni muutoin olin suht hyvässä kunnossa, ainakin omasta mielestäni (kiitos työn) . </p> <p> <b>Perjantai 8.2.</b> </p> <p> Kävely tai sauvakävely 60 min: Okei, sauvat on naisten juttuja, eli pelkän kävelyn valitsin. Tosin sikäli, jos vaimo lähtee matkaan ja haluaa sauvoa, niin antaa mennä. Hauskahan semmoista on katsoa ja pääasia, että hiki tulee. Aloitus oli tosi verkkaista ja kaloreita kului matkalla 641. Mietin tuota lukemaa ja ajattelin, paljonko sitä saisi mättää sipsejä pakkiinsa tuohon määrään; äkkiä kaappi auki ja sipsipussi käteen. Vastaus kuuluu: puoli pussia. Lenkki tuntui tosi hyvältä, ei kipuja eikä pistä mihinkään jne.. kilometrejä kertyi 6,4 km. Ps: sipsit jäi syömättä. </p> <p> <b>Perjantai 9.2. </b></p> <p> Lepo + venyttely: Okei, eipä tullut levättyä eikä venyteltyä. Verkkarit jalkaan ja kävelemään mars.. Tunti ja 36 minuuttia. Ensimmäinen iso ylämäki, ja eikun vanhaan “dieseliin” lisää vauhtia, onhan näitä tällaisia mäkiä ennenkin menty vauhdilla, kerrankin 14 -vuotiaana …jne. Yhtäkkiä oikean polven takaa rupeaa kipu tekemään tehtäviään, vauhti hiipuu ja hiipuu, vanha rouva painelee kauppakassien kanssa ohi ja minä yritän linkata perässä. Eihän tämä näin voi mennä. Vaimo vierellä ihmettelemään, joko se ukko rupeaa hyytymään, kun ei perässä pysy. Seuraa kokoelma koottuja selityksiä, mutta lopulta täytyy myöntää, että ehkä olisi pitänyt ottaa varovaisemmin, siis aloitus. No, linkuttelin kuitenkin 6,58 kilometriä. Kotona venyttelyä ja lämpimään saunaan. A vot, kun teki hyvää. </p> <p> <b>Lauantai 10.2. </b><i> </i></p> <p> Kävelylenkki tai hiihto 90 min. : Tämän päivän päätin sitten huilata. </p> <p> <b>Sunnuntai 11.2. </b> </p> <p> Kävely / sauvakävely 60 min: Taas sitä mennään, ja niin kuin mainitsin aikaisemmin, ilman sauvoja. Päätin ottaa koiramme mukaan, itselläni tuntui virtaa olevan kuin duracel -kanilla. Matka meni tosi mukavasti, ja tällä kertaa hyytyi koira, jota jouduin tsemppaamaan: “Kyllä sinä jaksat, ei kun tassua toisen eteen, hop hop”. Koira mulkaisee minuun sen näköisenä, että kyllä kohta vauhtia tulee, kunhan pohjelihas on hampaiden välissä. Pienen neuvottelun ja lahjomisen jälkeen päättää koirammekin lisätä vauhtia. Kipuja ei oikeastaan ollut, jotain ihan perusasiaan kuuluvaa vain. Matkaa taittui 8,14 km, ja olo oli kävelylenkin jälkeen todella hyvä, niin henkisesti kuin ruumiillisestikin. </p> <p> <b>Maanantai 12.2. </b> </p> <p> 20-30 min hölkkä (hitaasti): Tulin töistä kotiin ja päätin suoriutua tämän päivän ohjelmasta heti. Ei kun verkkarit jalkaan ja sykemittarit päälle (nykyteknologia on kyllä hienoa). Lenkkarissa vilkkuu yksi ledi ja rinnassa mittaa toinen sykettä. Täytyy sanoa, että oman maun kevyeen hölkkään antaa luistinrataakin liukkaampi pyörätie. Painelin menemään kuin travoltta, välillä tossu luisti eteen ja välillä taakse. Komia näky varmaan autoilijoista. Okei, pääasia, että matka taittuu, on tyyli sitten mikä on. Matkan aikana tuli havaittua, että olisi terveellistä kyllä venytellä myös ennen lähtöä, jotenkin tuntui paikat olevan jumissa. Tosin vaistomainen liukkauden varominen saattoi osaltaan aiheuttaa ylimääräistä jännitystä lihaksiin. Näiden muutamien päivien jälkeen täytyy sanoa, että tämä jos jokin on kyllä äijämeininkiä (huom. Hynynen & Nikula). </p>
