Nostalginen Osmo-laivan disko
Vestäjät
Osmolle tervetulleeksi toivotti tuttu mies
joka nuorisolle piti järjestystä kenties.
Diskossa oli tuttuja aamusta iltaan,
laivalle tanssiman kävi kulku pitkin siltaa.
Lyseon kulmalla oli Osmolle merkkivalo,
jos se näytti vihreää, tilaa tanssimaan oli.
Diskosta tuli suosituin heti, ikävä tuli kun
disko loppui, oppilaskunnan riitoihin suli.
Diskona laiva eli Kuopiossa uutta-aikaa
siellä syntyi rakkautta, se oli kuin taikaa.
Siellä ei visat vinkuneet,eikä nuoret hilluneet.
Osmon ei tarvinnut itseään mainostaa,
jokainen tunsi/tiesi paikan ennestään.
Juomia tilattiin koreittain pöydän alle,
maksaessa laskettiin hylssyt, mitä jäi jäljelle,
jos rahat oli loppu, meni lasku luoton puolelle.
Tarvittaessa viinipullokin saatiin mukaan,
kiellettyähän se varmaan oli, mutta
maksamatta ei jättänyt koskaan kukaan.
Tarjoilijat tekivät hyvät tilit ja tipit,
kun maksettiin lainat, piikit ja vipit.
Sen verran otettiin, että onnistui Rock-Rollit,
kaikki oli tuttuja keskenään, herrat ja narrit.
Käytöshäiriöitä ei silloin ollut juuri koskaan,
eikä tarvinnut esittää parempaa kuin onkaan.
Osmo-diskon tarina loppui sitten aikanaan,
moni muistaa Osmon toisena kotinaan.
Osmolta moni löysi jopa avio/avosiipan,
jotkut taluttivat alttarille tulevan kiviriipan.
Muistot palaa Osmolle mielessä hetkittäin
koskaan ei häivy Osmon meno sydämestäin.
Mitä tekevät silloiset iloiset Osmon nuoret,
nykyiset ukit ja mummit, joilla on eri huolet .
Päiväkirjoistani olen tarkistanut, osasta tuli
hienoja rouvia ja herroja,
joistakin hanslankareita ja narreja,
osan viina ennenaikojaan hautaan vei.
Kuljemme joskus yhtämatkaa samaa siltaa,
yläkerrassa kun vietämme hauskaa iltaa,
taivaassa muistot ovat ainoastaan kultaa.
Olimme kaikki tuttuja, sopu sijaa antoi,
meitä oli joka lähtöön, kaikkea siellä sattui.
Sekoitetaan pakka ja jaetaan kortit uudestaan,
muistellaan Osmon aikoja kun kerran tavataan.
Se oli useimmille nuoruuden parasta aikaa,
tosin kaikkia muistoja ei aika aina kultaa.
Nyt ei tarvitse kenenkään enää esittää mitään,
kun esittää omaa itseään se varmaankin riittää.
Silloin nuorena ei ollut aikaa ajatella, mitä
vuodet tuo tullessansa.
Osalle se toi maallista hyvää, toisille rauhaa,
joillekkin tuskaa, jokainen on itkunsa itkenyt.
Tarina Osmo-laivan ajoista loppuu tähän
tulihan tässä muisteltua vanhoja-aikoja vähän.
Vanhuus kun tulee, huonot asiat unohtuu,
muistinsopukoissa ne kullaksi huuhtoutuu.
Liian moni meistä on jo manalle mennyt.
Juhani Antikainen
Harrastan kirjoittamista, öljyvärimaalausta, puupiirustusta, kirjoitan runoja satiirisesti politiikoista suomeksi ja savoksi ja ammennan aiheita myös päiväkirjoista.





