Vaalipäivä valkeni lumisena. Illalla saadaan presidentinvaalien tulokset. Vielä sakeampaa lumipyryä oli luvassa. Siniristilippu lepattaa ikkunan alla ja innostuu aika ajoin levittäytymään koko komeuteensa tuulen leikitellessä kankaalla. Sinulla töissä , kertoo Sauli-mainos, joka tietää ehdokkaan tulevan valituksi. Henkien taistelussa vaalien voittaja on ollut tiedossa jo ennen äänten laskentaa. Suomalaiset siis pestaavat todennäköisesti Niinistön, ja hän taas puolestaan itselleen alamaiset. Enää jännittää vain kaksi asiaa. Ensiksikin, mikä tulee olemaan tässä kahtia jakautuneessa Suomessa äänestysprosentti ja kuinka pitää laskea, että Niinistö saadaan koko kansan presidentiksi, jos äänestysprosentti jää toisella kierroksella alle seitsemänkymmenen. Toiseksi seuraan mielenkiinnolla, kumpi saa prosentuaalisesti enemmän ääniä Niinistö vai Putin maaliskuussa Venäjällä. Molemmat kun ovat tämän arktisen pohjoisen ulottuvuuden presidenttikandidaatteja.
Muutamaa päivää ennen vaaleja uteliaisuus sai minut tungeksimaan tilaisuudessa, jossa Suomen tuleva linnanhaltiapari esittäytyi vaalirahvaalle. Kättä päivää tervehdittiin, ja minäkin sain nimmarin Pahvi-Saulin kravattiin. Kirjanmerkkiä katsellessani voin jatkossa muistella, miten lähelle olen päässyt Suomen arvojohtajaa. Vaalikansa sai kuulla, miten mahdotonta eurosta on enää luopua, ja kuinka nuorison pahoinvoinnin estämisessä tulisi ryhtyä tositoimiin eikä vain surkutella.
Moniarvoiset suomalaiset
Lumipyryn sakeutuessa siirrän päivälenkkiäni ja istahdan pohtimaan vaalikeskusteluissa esille tulleita aiheita. Nyky-yhteiskunnassa arvoiksi ovat leimautuneet: kuluttaminen, kunnianhimo, vallan tavoittelu, kyltymätön julkisuushakuisuus sekä ahneus. Jatkuvasti toistetaan, että moniarvoisuus on demokraattisen yhteiskunnan arvokkain arvo. Ajatellaan, että Suomen arvojohtajuuskin pitää hajauttaa moniin käsiin. Presidentin valta riisuttiin lähes olemattomiin vuosituhannen vaihteessa. Kun arvovaltakin hajotetaan, mikä arvo jää koko presidentti-instituutiolle. Asiaa ei auta, että syylliset katuvat.
Eurooppalaiset kulttuuriarvot
EU: n myötä eurooppalaisten arvojen etsintä on ollut varsin päämäärähakuista, sillä oletetaan, että on olemassa jokin pysyvä arvomaailma. Integraatioon pyrittäessä etsittiin yhteistä identiteettiä eurooppalaisille ihmisille, jotta he voisivat erottautua muusta maailmasta. Maanosalla on kuitenkin monipolvinen historia, johon kuuluu kieleltään, tavoiltaan ja paikallisilta perinteiltään hyvinkin jyrkästi poikkeavia kansoja, kulttuureja ja elämänmuotoja. Eurooppalaisten arvojen kivijalkana pidetään sellaisia yleviä ja kunnioitusta herättäviä asioita, kuten kreikkalainen filosofia, kristillinen lähimmäisenrakkaus ja roomalainen oikeus. Tämän jykevän kolmikon on katsottu muodostavan Euroopan henkisen perinnön, johon vielä liitetään valistusajattelu, tyydyttämätön uteliaisuus ja tieteellistekninen sivistys.
Ei pidä kuitenkaan unohtaa sellaisia eurooppalaisen kulttuurin ja aatehistorian kielteisiä aikaansaannoksia kuten: ristiretket, inkvisitio, noitavainot, eurooppalaisten löytöretkeläisten ja uudisasukkaiden toimeenpanemat kansojen murhat uudessa maailmassa sekä kommunismin syntyminen Saksassa ja fasismin Italiassa, joka muuttui natsismiksi Saksassa, ja näiden pohjalta syntyneiden diktatuurien mielettömät terroriteot. Tähän kauheuksien joukkoon kuuluvat myös Ensimmäinen ja Toinen maailman sota, jotka molemmat olivat lähtöisin Euroopasta.
Suomen uhkat
Kaikkien kahdeksan presidenttikandidaatin mielestä Suomen suurimmat ja ainoat uhkat ovat: ilmastonmuutos, luonnon katastrofit ja jotkut suuronnettomuudet. Mihin ihmeeseen tarvitaan armeijaa ja uskottavaa sotilaallista maanpuolustusta varsinkin, kun varusmiehiä ja armeijan kalustoa ei voida käyttää esimerkiksi myrsky- ja lumituhojen aiheuttamien merkittävien vahinkojen korjaamiseen. Radiouutisissa kerrotaan juuri Nigerian väkivaltaisuuksista, joten tulee mieleen, ei kai vain aiota taas lähettää suomalaisia sotilaita sekaantumaan sielläkin muiden kansojen asioihin. Entäpä jos tuleekin kaikkien antijytkyjen äiti: Puolustusvoimien ylipäälliköksi valitaan sivari.
Vallan jakaantuminen
Kun puhutaan vallan kolmijaosta, tarkoitetaan, että lainsäädäntövallan tulisi kuulua eduskunnalle, toimeenpanovallan presidentille ja hallitukselle sekä oikeuden jakamisen riippumattomille tuomioistuimille. Kun presidentin valtaa karsittiin, sitä siirrettiin pääministerille. Parlamentarismin vallitessa hallituksen valmistelemat ja laatimat lakiesitykset sekä vuosittainen budjetti menevät lähes aina läpi sellaisenaan. Tämä on sitä enemmistön diktatuuria. Opposition merkitystä väheksytään, vaikka se on tärkeä valtaan päässeiden omanatuntona.
Kirsi-Marja Myöhänen
Kukkuran kirjailija ja akvarellisti eurooppalaisten nykyakvarellistien joukossa.
