Pasi Ahtiainen (Savon Sanomat 24.10.2011) tutkiskeli kirjoituksessaan, miten vajaan kolmentonnin palkasta maksettava vero jakaantuu. Meikäläinen on kuvitellut, että valtion talous tulisi kuntoon, jos kansanedustajien lukumäärä tipautettaisiin puoleen. Taas kerran huomaan olevani väärässä ja maksan mielelläni vajaat kolme euroa ihan huvikseni, vaikka osansa saavat kaikenmaailman hakkaraiset.
Vanha sanonta kuuluu: ei ne suuret tulot, vaan pienet menot. Mutta, mutta, jos menot ovat jo riittävän pienet, niin silloin on pakko etsiä uusia tuloja eli valtion tapauksessa verotuksen kohteita. Mahtaisivatkohan seuraavat, jo koetellut verotuksen muodot tuoda helpotusta valtion talouden ahdinkoon?
Satuin katsomaan telkkarista ohjelman Venäjän tsaari Pietari Suuresta. Tsaari oli tullut v. 1705 Länsi-Eurooppaan suuntautuneelta opintomatkalta takaisin koti-Pietariin. Hän ajatteli eurooppalaistavansa Venäjän ja sääti lain, jolla määrättiin parta verolle. Sitä en tiedä, että millä mitalla vero määrättiin. Jos se olisi voimassa vielä Suomessa, niin joutuisiko Esko Valtaoja maksamaan enemmän veroa, kuin Juha Mieto, muhkeapartaisia miehiä molemmat?
Olen aina ihmetellyt rakennusten ulkoseinien valeikkunoita. Enää en ihmettele! Valeikkunat ovat jäänne veronkierrosta. Ovi- ja ikkunavero oli voimassa Ruotsissa vuosina 1743 - 1810. Veron perusteena oli rakennuksen ovien ja ikkunoiden lukumäärä, jonka avulla katsottiin voitavan määrittää talon omistajan veronmaksukykyisyys. Veron suuruus oli Tukholmassa 16 äyriä ikkunalta, 12 äyriä suuremmissa kaupungeissa, 8 äyriä pienemmissä kaupungeissa ja 6 äyriä maaseudulla. Sotaväessä palvelevat oli vapautettu verosta.
Ruotsin kuningas Fredrik I huolestui, kun alamaiset tuhlasivat rahojaan ulkomaisiin ylellisyystuotteisiin kuten muotivaatteisiin. Moinen tuhlaus piti saada kuriin ja säädettiin pönkkähamevero. Säätyläiset saivat käyttää pönkkähametta, kunhan maksoivat veron. Yhden taalerin pönkkähameveroa kerättiin vuosina 1732-34. Rahvaan naiset, sotamiesten vaimot ja palvelusväen naiset saivat tyytyä tavalliseen hameeseen. Pönkkähameet oli tämän säädyn naisilta kokonaan kielletty ja niskoittelijat saivat 40 markan sakon.
Saksan keisari Vilhelm I:n aikana maassa oli voimassa satakielivero. Veroa perittiin häkkiin teljetyistä linnuista, satakielistä, jotka lauloivat kauniisti. Kovin tuottoisa vero ei tainnut olla, kerrotaan v. 1875 Hessenissä olleen kymmenen laulavaa veronmaksajaa. Kuinkahan paljon veroa on pitänyt maksaa satakieltä kohden? Entä pitikö maksaa, vaikka lintu olisi menettänyt äänensä.
Brittimonarkki Kaarle II keksi vuonna 1662 todellisen verotuksellisen älynväläyksen: laitetaan valtakunnan uunit ja takat verolle, sillä kansalaiset tahtoivat juosta verokarhua karkuun ja kruunu jäi heidän osaltaan nuolemaan näppiään. Takat ja uunit oli helpompi laskea kuin ihmiset. Vero oli kaksi shillinkiä per takka vuodessa. Perimätieto ei kerro, missä määrin asunnoissa oli piilotakkoja ja millaisiin paikkoihin ne oli piilotettu. Sekään ei ole tiedossa, mahtoiko vero olla kuinka tuottoisa?
Kun tarkemmin ajattelen, niin mehän maksamme pönkkähameista, ikkunoista ja kaikesta muustakin veroa. Enää ei puhuta parta- tai uuniverosta. Nimi on muuttunut, sehän on alvi ja kätkee sisälleen niin lukemisen kuin takin tai housujen verotuksen. Ostitpa mitä tahansa, niin maksettavaa kertyy kulutuksen mukaan ja valtion laarissa rahakasa kasvaa. Kasasta on tarvittaessa hyvä ottaa ja palauttaa kansalaisille takaisin erilaisten palvelujen muodossa. Sitä sopii pohtia, onko jako aina oikeudenmukainen ja kohdentuuko se tarkoituksenmukaisesti.
Keijo Karhunen
Kirjoittaja on, kuopiolainen vapaaehtoisesti kirjoittava ja erilaisia ilmiöitä ihmettelevä eläkeläinen.
