Vakka kantensa valitsee, sanotaan, ja jos mikä niin Matti Vanhasen yllätyksenä tullut uranvaihto vahvistaa tämän ikivanhan säännön.
Vanhanen jättää politiikan ja lähtee suomalaisten perheyrittäjien liiton toimitusjohtajaksi. Jos kuka, niin Vanhanen on tässä maassa yrittänyt perustaa perhettä sen jälkeen, kun hänelle tuli ero alkuperäisestä Merja-vaimostaan.
Susanna Kuronen-Ruusunen, Merikukka Forsius: siinä kaksi ensimmäisenä mieleen tulevaa naista, joiden kanssa kerrallinen pääministeri yritti perheen perheen perustamista paljon puhutuin seurauksin. Susanna Ruususen kanssa suhdetta hoidettiin viime vaiheessa oikeussalissa. Merikukka Forsiuksen kanssa asiat luontuivat hieman kivuttomammin, ei tarvinnut käydä kuin kerran terveyskeskuslääkärin vastaanotolla.
Tanja Karpela, Kata Kärkkäinen... Heihinkin Vanhasen harmaaksi sanottu persoona on takavuosina liitetty.
Viimeisin on sitten Sirkka Mertala, kopsakka liikenainen ja kihlattu. Iltapäivälehtien mukaan suhteessa on otettu aikalisä, jonka pituudesta ei tosin ole tietoa. Täytyy joka tapauksessa toivoa, että edes tällä tarinalla on onnellinen loppu.
Jos Suomen poliittisesta historiasta haluaa nimetä kaikkein arvoituksellisimman poliitikon, niin vaikea on ohittaa Matti Vanhasta.
Ystävät, kanssapoliitikot, toimittajat ja koko Suomen kansa on ollut tietävinään etukäteen kaiken Vanhasta, kunnes on yks kaks yllättäen huomattu, että kaikki olikin päinvastoin.
Mauno Koivisto oli presidenttinä arvoituksellinen sfinksi, mutta Vanhasen rinnalla hän on kuitenkin nyt jälkikäteen nähtynä kuin avoin kirja: ei mitään skandaaleja, ei mitään salattua elämää kulissien takana.
Koiviston arvoituksellisuus oli pelkkää sanallista jahkailua. Kenenkään ei tarvinnut epäillä, että presidentti olisi käyttänyt vapaa-aikaansa jotensakin moraalittomasti. Siellä hän vain möyri uuraasti talikkonsa kanssa tai nikarteli jotain puusta Tähtelän mökillään Tellervonsa valvovan silmän alla.
Edes Vanhasen poliittiset lähiystävät ja tukimiehet eivät aavistaneet mitään hänen viimeisestä suuresta liikkeestään, politiikan vaihtamisesta yhdistystoimintaan. Keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Timo Kalli lie ollut viime aikoina Vanhasen lähin ystävä ja kaveri. Niin vain oli hänkin kuin nalli kalliolla Vanhasen todellisista aatoksista.
Seitsemän vuotta pääministerinä on pitkä aika. Siinä saa jo kovempikin mies tarpeekseen suomalaisen yhteiskuntaelämän todellisista realiteeteista, kun kuuntelee oppositiopuolueiden jatkuvaa kitinää, natinaa ja muuta känätystä.
Jos olisin itse Vanhasen paikalla, niin miksi jäisin kuuntelemaan Jutta Urpilaisen, Eero Heinäluoman, Paavo Arhinmäen tai Timo Soinin jatkuvaa valitusta, jos vaihtoehtoisesti pääsee seurustelemaan Ehrnroothin, Rettigien, Pauligien, Bernereiden ja heidänkaltaistensa kanssa.
Rikkaillakin on murheensa, mutta heidän kanssaan ei tarvitse murehtia ainakaan köyhyyttä kuten opposition seurassa eduskunnassa nyt, aina ja iankaikkisesti.
