Rosa Liksom sai ansaitsemansa Finlandia-palkinnon, kohotan täyden maljani hänelle! Hän teki kirjan Siperian junamatkasta, jonka täytyy uhkua dostojevskilaista henkeä, pitkästymistä ja kirjallisia inspiraatiota. Minä myöhästyin junasta. Minulla on puolivalmiina runokokoelma, joka odottaa kehyskertomuksekseen Vladivostokin junamatkaa, jonka piti jo toteutua, mutta joka yhä odottaa toteutumista. Jos kirja joskus valmistuu, voidaan minua pahimmassa tapauksessa syyttää plagioinnista. Ainakin inspiraation puutteesta.
Mutta hienoa, että Rosa palkintonsa sai. Parhainta häntä mielestäni ovat överiksi lyöneet novellit, joita on nähty Kuopiossakin kaupunginteatterin näyttämöllä. Herkullisia! Kreisland sen sijaan löi liian överiksi, siitä en saanut otetta. Jäi kesken. Aavistin jo heti Hytti nro 6:ssa olevan ainesta, kun luin siitä arvostelun Parnassosta. Laitoin sen oitis joululahjatoivelistalleni.
Olen myöhästynyt aiemminkin. Taannoin, jo kymmenen vuotta sitten tein runoCD:n. Ystävä soitti kitaraa ja minä puhuin runojani. Olin ylpeä tuotteestani. RunoCD:itä ei tuolloin ollut vielä olemassa. Teimme äänityksen olohuoneessamme ja miksauksen hoiti poikani omilla laitteillaan. Ihan kelvollinen tuli. Jaoin levyä ystäville, ottivat varmaan kohteliaisuudesta.
Tommy Tabermannin runokirjaa annettiin taannoin huonekaluliikkeessä sänkyjen kylkiäisenä. Hieno idea! En muista tuliko ideani tästä vai olinko kerrankin ideani kanssa etuajassa, kun tarjosin matkarunokirjaani matkatoimistoon, josko vaikka joulun alla joulutervehdyksenä kauppakumppaneille. Ei ottanut tuulta purjeisiin. Vaikka mielestäni ideani oli loistava. Ja paljon halvempi kuin konjakkipullo. Tommyn runot varmaan löysivät kuulijansa ja herkistivät käyttämään ostotuotetta monipuolisesti.
Vestäjien kolumisivulla on loistavasti diagnosoitu uusi Kuopiossa jylläävä virus: runovirus. Sen saastuttamista kaupunkilaisista jo kolme on voittanut lavarunouden suomenmestaruuden kilpailun 10-vuotisen taipaleen aikana: Tarja Ruippo, Ilkka Markkula, Jukka Kervinen ja tuoreimpana Seija Hämäläinen. Annetaan viruksen riehua kaupungissamme: kahviloissa, näyttelyissä ja erilaisisa tilaisuuksissa. Toivottavasti lääkettä tämän viruksen kitkemiseen ei löydy!
Leena Raveikko
Kirjoittaja on kuopiolainen puheterapeutti, jonka sisällä asuu pieni anarkisti.
