Vanhustenhoitoon riittävästi henkilökuntaa – näkisipä sen
Vestäjät
Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson on puhunut kauniisti tärkeästä asiasta, kun on puuttunut vanhusten hoidossa tapahtuviin sitomisiin, turhiin lääkitsemisiin ja muihin ongelmiin. Hän korjaisi tilanteen riittävällä henkilöstöllä. Onko tämä kuitenkin jälleen vain puhetta? Miksi mitään ei tapahdu, vaikka jo kymmeniä vuosia on tiedetty, miten ala-arvoista hoitoa vanhukset saavat? Kun jatkuvasti huokaillaan, ettei meitä suureen ikäluokkaan kuuluvia pystytä hoitamaan, niin miten pystyttäisiin hoitoa kohentamaan? Parannukset vaativat rahaa, ja lisäksi ne vaativat asennemuutoksia.
Tuleeko jälleen jokin uusi tutkimus, millainen on tilanne sairaaloissa ja yksityisissä hoitolaitoksissa? Kartoituksia on tehty iät ja ajat ilman mitään hyötyä. Johtavissa asemissa oleville henkilöille lähetetään kysely henkilökunnan riittävyydestä. Esimiehet vastaavat kyselyihin, joku osastonhoitaja saattaa jopa kysyä työyhteisön mielipidettä. Mitäpä vastaa hoitaja esimiehen tiedusteluun? Uskaltaako vastata, ettei kerkiä tekemään kaikkia vaadittavia tehtäviä, sillä hoitaja, jolla on hyvä ammattitaito ja oikeat asenteet, selviytyy tehtävistään. Joitain vuosia sitten luin lehdestä tällaisen mielipiteen. Esittäjä oli arvovaltainen vanhustyön asiantuntija ja hänen mielestään vain huonot hoitajat valittavat.
Henkilökuntaa voidaan lisätä vain rahalla, ja siksi asennemuutos koskee kaikkia ihmisiä. Ollaanko valmiita sijoittamaan rahaa ihmisten hoitamiseen vai menevätkö muut asiat ohi? Onko kilpailuttaminen ja voiton tekeminen myös sairaaloiden tehtävä? Mitä onkaan voitto hoitotyössä?
Jopa turvallisuudesta tingitään rahan vuoksi. Esimerkkinä voin kertoa tilanteen erään yliopistollisen sairaalan psykiatrian klinikan vanhusten vastaanotto-osastolta 1990-luvulta. Osastolla oli useita vanhuksia lepositeissä ja silti oli siirrytty yhteen yöhoitajaan. Halusin tarkentaa ohjeita hoitajien määrästä ja vastuusta, sillä meidän hoitajien mielestä oli välttämätöntä saada kaksi yöhoitajaa. Leposidepotilaiden lisäksi osastolla oli useita autettavia potilaita. Jouduin esimiesten painostuksen kohteeksi, tilanne paheni niin hankalaksi, että turvauduin työsuojelupiirin apuun. Esimiehet sanoivat, että yötyö tekee 40% lisää kustannuksia hoitajan palkkaan ja kaksi hoitajaa tulee kalliiksi. Minut leimattiin häiriköksi. Tämän prosessin yhteydessä osastolle kuitenkin määrättiin kaksi yöhoitajaa. Vuonna 2001 mielenterveyslakia tarkennettiin ja sen mukaan jokaisella leposidepotilaalla on oltava oma vierihoitaja, jonka saatavuudesta on työnantaja vastuussa. Suomessa tarvittiin muistaakseni kahden potilaan kuolema lepositeissä ennen lakiuudistusta.
Esimerkkini kertoo, miten vaikeaa on tehdä hyvää hoitotyötä ja pahimpina esteinä saattavat olla esimiehet ja sairaalan johtohenkilöt. Painostukseni aikana puhuttiin sairaalan imagosta ja siitä, kuinka sairaalan on oltava vetovoimainen työpaikka. Johdon puheet henkilöstöpolitiikasta olivat kauniita, mutta käytännön työelämä kulki omaa synkkää kulkuaan.
Hyvä peruspalveluministeri, olisi aika siirtyä puheista tekoihin. Hyvinvoiva henkilökunta tekee hyvää hoitotyötä. Toivon hartaasti, että jonain päivänä olisi riittävästi henkilökuntaa sairaaloissa ja hoitolaitoksissa, mutta taitaa olla sinisilmäistä uskoa niin paljon hyvää meille tulevan.
Marja-Liisa Vilhunen
Kirjoittaja on siilinjärveläinen, eläkeläisen vapaudesta nauttiva erikoissairaanhoitaja.
