EmediateAd

Arvostuksia

1.5.2010 0:01 Jari Tourunen

Savon Sanomien ja viiden muun maakuntalehden kyselyn mukaan suomalaisten suurin huolen aihe on työttömyys. Joka kolmas vastaaja piti työttömyyttä kansakunnan pahimpana ongelmana. Moni korosti vielä erikseen huolta nuorisotyöttömyydestä.

Yllättäen toiseksi suurimmaksi ongelmaksi koettiin epäluottamus poliitikkoihin. Luottamuspula vaaleilla valittuihin päättäjiimme ohitti tärkeydessä sellaiset vaihtoehdot kuin ilmastonmuutos, ympäristön tuhoutuminen, väkivalta tai sota.

Vastaukset kertovat paljon.

Työ ei ole vain työtä. Se on itseisarvo. Suomalaiset arvostavat työtä erittäin korkealle. Se takaa toimeentulon, mutta raha ja perusturva ovat vain yksi ulottuvuus. Suomalaiset ovat aina olleet kovia tekemään töitä - varmasti monen muun kansakunnan mielestä jopa tyhmyyteen asti.

Työllä on mitattu ja mitataan yksilön arvoa. Työttömäksi joutuminen koettiin etenkin muutama vuosikymmen sitten nöyryyttävänä ja jopa häpeällisenä. Asenteet ovat kuitenkin muuttuneet massatyöttömyyden kokemusten kautta. Ja parempi niin, sillä työsuhteen pituus ei ole ahkeruuden mitta.

Uudet sukupolvet myös suhtautuvat työhön toisella tavalla. Aikaisemmin pysyvä, kiinteä ja pitkä työsuhde koettiin parhaaksi. Nykyisin työura koostuu entistä useammin useista perättäisistä ja joskus päällekkäisistä työsuhteista. Välillä saattaa olla pitkiä jaksoja, jolloin työtä ei ole tarjolla tai sitä ei edes haluta tehdä. Aikaisemmin katkonainen työura koettiin turvattomaksi, mutta nykyisin vakituinen työpaikka ei ole kaikille se maailman tärkein asia.

Suurin osa suomalaisista haluaa edelleen tehdä työtä. Suomalaiset ymmärtävät työn merkityksen yksilön ja kansakunnan näkökulmasta. Ja työllä rakennettu kansakunta osataan vielä asemoida globaalisti.

Ihmiset ovat myös äärimmäisen tietoisia siitä, että työelämän murros monine ulottuvuuksineen on vaikeasti hallittavissa:

Samalla, kun kärsimme lama-ajan suurtyöttömyydestä, päättäjät paasaavat edessä olevasta työvoimapulasta.

Samalla, kun hallitus ja työnantajajärjestöt käyvät perusteltua kampanjaansa työurien pidentämiseksi eläkeikää nostamalla, nuorten työllistäminen on haastavaa.

Samalla, kun murehdimme ihmisten työssä jaksamisesta, työelämän laadullinen ja määrällinen vaatimustaso nousee.

Toimivaa kokonaisratkaisua työn murroksesta selviämiseen ei tunnu tarjoavan kukaan. Työn murroksen hallinnassa on viime kädessä yksi kysymys ylitse muiden: Miten pidennämme työuraa, nostamme eläkeikää ja samalla työllistämme nuoret, jos työpaikkojen määrä ei kasva dramaattisesti?

Vastauksen löytäminen voisi olla yksi asia, joka lieventäisi kansalaisten poliitikkoja kohtaan tuntemaa luottamuspulaa. Työhän on valtiovallan erityisessä suojeluksessa ja ylintä valtaa kansalaisten valtuuttamana käyttää eduskunta.

Poliitikkojen arvostuksen lasku on seurausta yhteiskunnan arvostusten muuttumisesta. Avoimuuden ja nuhteettomuuden odotusarvot ovat nousseet. Onnetonta vain on se, että poliitikot eivät vieläkään osaa seurata virtauksia, vaan pitävät härkäpäisesti kiinni vanhoista, aikaan sopimattomista tavoistaan. Tämä tuntuu olevan erityisesti valtakunnan tason poliitikkojen synti. Kuntatasolla ollaan viisaampia.

Yhteiskunta on muuttunut, mutta lehdet ja televisio uutisoivat viikoittain asioista, jotka paljastavat, että valitut vallanpitäjät eivät halua luopua saavuttamistaan etuuksista.

EsimerkiksiKiljusen, Alatalon ja kumppaneiden vapaat tulkinnat eduskunnan matkustussäännöistä saattavat tuntua pieneltä asialta verrattuna yhä vellovaan vaalirahakohuun, mutta todellisuudessa kysymys on laajemmasta ilmiöstä - maan tavasta. Se tapa antaa viitteitä olemassaolostaan monin eri tavoin.

Poliittisen eliitin olisi syytä huolestua siitä, että se etääntyy kansasta, jonka asioista päättää. Suomi on edustuksellinen demokratia. Nykyisellään se tuntuu kuitenkin kehittyvän kiihtyvällä vauhdilla harvainvallaksi.

Poliittinen järjestelmämme toimii kritiikistä huolimatta melko hyvin. Siksi on tärkeätä, että maan tapa kehittyy kansalaisten odotuksia vastaavaksi.

Kommentoi artikkelia