EmediateAd

Ei hohdokkuutta ilman menestystä

A A
26.7.2010 0:03

Yleisurheilun EM-kisat alkavat tänään avajaisilla.

Barcelonassa tänään avattavista yleisurheilun EM-kisoista Suomi lähtee tavoittelemaan kolmea mitalia ja neljää pistesijaa. Maamme yleisurheilun loiston päivinä tuollaisen tavoitteen asettaminen olisi herättänyt hilpeyttä. Nyt täytyy kysyä, onko rima liian korkealla.

Suomalaisen yleisurheilun taso on laskenut eurooppalaisen saati maailmanlaajuisen mittapuun mukaan valitettavan alhaiseksi. Voi vain kaiholla muistella, kuinka suomalainen juoksija on tullut kaksista peräkkäisistä olympialaisista kahden kultamitalin kanssa.

Kenttälajeissa menestyksen on kruunannut kansallisurheilu keihäänheitto. Tapio Rautavaara, Pauli Nevala, Jorma Kinnunen, Seppo Räty, Kimmo Kinnunen ja niin edelleen olivat aikansa suuria persoonia ja juhlittuja sankareita.

Nyt keihäsmiehet ovat tekniikkavirheestä kärsivän Tero Pitkämäen johdolla jonkinlainen kysymysmerkki. Valmentajaa yllättäen vaihtanut estejuoksija, jalkavaivasta kärsivä Jukka Keskisalo on kaukana huippuvireestä. Pituushyppääjä Tommi Evilä on epävarmoja tapauksia hänkin kuten Timanttiliigan kisa Monacossa viime viikolla osoitti.

Osoittautuuko kävelijä Jarkko Kinnunen Suomen joukkueen pelastajaksi? Kinnunen tähtää määrätietoisesti Lontoon olympialaisiin, mutta voi väliaikapisteeltään Barcelonasta napata mitalin.

Olympiakomitea havahtui asiantilaan ja asetti nimekkään remonttiryhmän hakemaan keinoja huippu-urheilun tason nostamiseksi.

Palloilupuolella syyttävä sormi on osoittanut Kaikki Pelaa -järjestelmää, jossa nuorissa ikäluokissa kaikki saavat taidoistaan riippumatta saman verran peliaikaa. Tällainen tasapäistää ja tappaa lahjakkuudet, kritisoijat sanovat. Heistä useimmilla on kilpaurheilutausta.

Jääkiekon ja jalkapallon tapaiset suuret palloilulajit vetävät niin paljon harrastajia, että joidenkin mielestä mahdollisimman varhain alkava puhdas kilpailullisuus on ainoa avain menestykseen. Suuret massat ovat yhdessä sen verran, että lahjakkuudet seulotaan, ajatuksenjuoksu menee. Asetelma olisi helppo, jos se olisi näin mustavalkoinen.

Totuus löytyy jostain välimaastosta. Suomen kaltaisessa rajallisilla resursseilla toimivassa pienessä maassa urheiluseurojen täytyy kantaa yhteiskuntavastuunsa. Jos ne eivät sitä tee, niiltä loppuu kannatuspohja ja elämisen oikeutus.

Yleisurheilun haaste on saada lajin pariin enemmän harrastajia. Joukkueurheilu on vetävämpää kuin yksinäinen tulosten tavoittelu, jos urheilu ylipäätään kiinnostaa. Pelikoneen ääressä pääsee helpommalla kuin pururadalla.

Lasten liikkumisesta huolehtiminen on kansanterveydellisestikin merkittävää, mutta laadukas ja luotettava seuratoiminta on tärkein kilpailuvaltti. Sieltä seuloutuvat tulevat suurkisakävijät. Seuraavassa vaiheessa heille on pystyttävä tarjoamaan puuhastelun sijaan kansainvälisen tason valmennusta.

Muutoin menestyksestä muutamaa poikkeusta lukuunottamatta on turha haaveilla.

Pääkirjoitukset

Kommentoi artikkelia