Ekoteollisuudella iso rooli

Ihmisen toiminnan edellytyksenä pitkällä aikavälillä on olla sopusoinnussa luonnonvarojen riittävyyden ja elämää ylläpitävien luonnonjärjestelmien kanssa. Oikein hoidettu ympäristö on näin myös kaiken teollisuuden lähtökohta. Se, että ympäristö on pilaantunut viime aikoina nopeasti, osoittaa, että myös työllisyyttä on hoidettu virheellisesti.

Ympäristönsuojelun alkuaikoina 1960-luvulla nähtiin ympäristönsuojelu kilpailevana ja jopa haitallisena työllisyyden kannalta. Asennekasvatusta hoitivat tehokkaasti Lievestuoreen sellutehdas sekä keskustelu metsien suojelun viemistä metsätyöpaikoista.

Vaikka aikaa myöten osoitettiinkin vääriksi suojelun haitallinen merkitys, se oli jo pureutunut monen mieliin. Edes Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön OECD laaja selvitys ympäristönsuojelun osuudesta työvoiman kehitykseen ei saanut ansaitsemaansa huomiota.

Suojeluhankkeita

Yhteiskunnan lähes ainoa toiminnallinen tavoite oli tuolloin taloudellinen kasvu, johon tehtävät investoinnit tuli saada mahdollisimman nopeasti kasvamaan tuottoa. Tämä merkitsi, että sellaisiin ei-tuottaviin kohteisiin kuten ympäristönsuojelu ei tulisi sijoittaa. Tämä ajatustapa alkoi muuttua jo 1970-luvulla, kun ympäristönsuojelun takia oli velvollisuus rakentaa suojeluhankkeita.

Investointiratkaisuja suunniteltaessa tuli selville, että usein puhdistus- tai vastaava suojelutoimi vähensi raaka-aineen tarvetta ja tuotantopanoksia. Nämä hankkeet olivat taloudellisesti hyvin kannattavia, jopa niin, etteivät ne enää täyttäneet valtion tukiehtoja. Väitteet ympäristöhankkeiden kielteisestä vaikutuksesta vaimenivat melko pian.

Tuotantoa pyöritti kuitenkin edelleen savupiipputeollisuus. Teknologia oli suurelta osin vanhaa ja työvoimavaltaista. Uudistamistarve oli ilmeinen. Ajanmukaistaminen merkitsi samalla automatisointia, tehokkaampaa raaka-aineen käyttöä tuoteyksikköä kohden ja siirtymistä energiavaltaisiin ratkaisuihin. Tämä oli tie, joka johti työntekijöiden vähentämiseen ja jonka loppuhuipentuma on globalisaation nimissä tuotannon vienti maasta.

Hidasta muutosta

Työllisyyden huomioon ottaminen perustuotannossa ei vaatinut ympäristönsuojelun osalta suuria muutoksia. Sen sijaan jalostusteollisuudessa teknologian muuttaminen tuli voimakkaammin esille. Asiaa selvitti julkisessa hallinnossa ympäristöministeriön ympäristönsuojeluteknologian työryhmä, joka sai vuonna 1984 valmiiksi tuotekehitysohjelmansa.

Jo tätä ennen oli laajalti kansainvälisesti hyväksytty ajatus vähäjäteteknologiasta. Sen mukaan tuli pyrkiä sellaiseen tuotantoon, jossa samalla raaka-ainemäärällä tuotettaisiin enemmän tuotetta ja aikaansaataisiin vähemmän jätettä. Nopean taloudellisen kasvun vuosina tämä ajatus ei kuitenkaan saanut riittävää tukea, vaan tuotantoa oli varaa jatkaa vanhaan tyyliin.

Luonnonvarojen ehtymisen ja ympäristön pilaantumisen lisääntyessä huomio uuteen tuotantotapaan alkoi kiinnostaa. Kansainvälisissä järjestöissä kuten EU:ssa ryhdyttiin kehittämään vihreää teknologiaa. Monessa maassa etenkin Keski-Euroopassa ekoteollisuus nousi nopeimmin kasvavien joukkoon. Jo viime vuonna sen arvo oli runsaat 180 miljardia euroa ja kasvua lähes kahdeksan prosenttia vuodessa.

Ekoinnovaatioita

Tilastoihoin voidaan eri maissa sisällyttää sellaisia toimia, jotka eivät ole ekoteollisuutta. Voidaan esimerkiksi asettaa kyseenalaiseksi, edistääkö erityisesti ympäristönsuojelua vanhaa liikennemuotoa suosiva ekomatkailu tai uusiutuvien energialähteiden käyttöönottoa suosivat tuotantomuodot kuten muun muassa palmuöljypohjainen diesel tai tuulivoima. Ilmastonsuojelun nimissä harjoitettava päästökauppa työllistää jo muutama tuhat virkailijaa, mutta tuskin on ekotyöllisyyttä.

Eräiden ekoinnovaatioiden käyttöönottoa on hidastanut jo käytössä olevan teknologian tarkoituksellinen suosiminen. Tämä siitäkin huolimatta, että uusilla tuotteilla ja ratkaisuilla saavutettaisiin huomattavia etuja luonnonvarojen eli raaka-aineiden säästämisessä sekä ympäristön pilaantumisessa.

Erityisesti on mainittava vasta 1990-luvulla kehityksen alkuun päässyt uudenlainen biotekniikka eli geenitekniikka. Myös monet avaruusteknologian tuotteet olisi voitu ottaa aikaisemmin siviilikäyttöön. Tuotekehittäjä on vain usein eri taho kuin myöhemmin tuotannosta hyötyvä. Kysymys on samankaltainen kuin sähköauton kehittäminen.

Lisää työpaikkoja

Sen sijaan EU:n ekoinnovaatioita eli ympäristömyönteisiä ratkaisuja kehitetään monella perinteiselläkin alueella. Tällaisia ovat muun muassa ilmansaasteiden torjunta, jätevesihuolto, kiinteiden jätteiden huolto ja maaperän ennallistaminen. Ekoteollisuus vastaa jo nyt 3.5 miljoonasta työpaikasta, joista 75 prosenttia on työvoimavaltaisilla aloilla.

EU:n laajasta tutkimusohjelmasta on tarkoitus käyttää jo noin kolmannes ympäristöteknologian hankkeiden rahoitukseen eli noin 10 miljardia euroa. On arvioitu, että tällä panostuksella EU on koko maailman johtavin alue. Tähän tavoitteeseen liittyy myös kielteinen piirre: kaikki ympäristössä jopa pilaantuminen pitää laittaa kaupan. Tärkeämpää on kuitenkin huolehtia maapallon hyvinvoinnista, johon kuuluu paljon muuta kuin teknologiaa ja rahaa.

Ekologisesti ajateltuna suuntaus siirtää työllisyyttä kohti ekoteollisuutta ja yleensä ekoinnovaatioita on tavoiteltava. Jo vireillä olevat tuotekehitysohjelmat ovat hyvä osoitus luonnonvarojen käytön muuttumisesta säästävämpään tuotantoon.

Kirjoittaja on eläkkeellä oleva ympäristönsuojeluneuvos.

Lähetä artikkelin linkki: Sähköposti Facebook Delicious