Elinkeinopolitiikka painopisteeksi

28.1.2010 0:00 Kari Virranta

Hallittu rakennemuutos on viime vuosikymmenten kirosana. Harri Holkerin hallitus lanseerasi tämän käsitteen kansan syvien rivien tietoisuuteen.

Rakennemuutokset ovat merkinneet yleensä kielteisiä asioita: työttömyyttä, muuttoliikettä ja tappioita syrjäisemmille alueille. Talousjärjestelmä ei ole kyennyt luomaan riittävästi uutta ja parempaa entisen tilalle. Ei ole ollut osaamista eikä voimavaroja vastata rakenteita rusikoiviin muutoksiin. Ei sen paremmin elinkeinoelämällä, kunnilla kuin valtiollakaan.

Suuri maatalouden rakennemuutos pakettipeltoineen tapahtui 1960-luvun lopulla. Tilojen elinehdot supistuivat, ja siitä seurasi laaja muuttoliike asutuskeskuksiin ja kaupunkeihin. Iso osa lähti myös meidän maakunnastamme Ruotsiin autotehtaille töihin.

Suomalaiset olivat työperäisiä maahanmuuttajia. He vastasivat ruotsalaisen yhteiskunnan työvoimatarpeisiin. Suomalaiset sopeutuivat osaksi ruotsalaista yhteiskuntaa. Kesät käytiin kotimaassa niin kauan kuin vanhemmat elivät. Sitten käynnit ovat harventuneet. Kotouttaminen onnistui siis kohtuullisesti.

Hiukan aikaisempaan maatalouden murroksen kanssa ajoittui metsätyön muuttuminen.

Tuolloinen "kasvukeskus", maakunnan työpaikka-aitta, Rautavaara alkoi menettää työpaikkojaan. Moottorisahat ja metsäkoneet veivät jätkän ja hevosen työt. Alkoi yhden menestyneen kunnan alamäki. Metsätyö siirtyi metsäkoneurakoitsijoille.

Metsätyön rakennemuutoksen hyötyjänä on ollut Vieremä Ponssen laajamittaisen metsäkoneteollisuuden myötä.

Maatalouden rakennemuutokseen eivät kunnat kyenneet täysin vastaamaan. Ei ollut visiota miten toimia. Eikä ollut osaajia, ei elinkeinoasiamiehiä, ei kunnanjohtajia, jotka olisivat oivaltaneet elinkeinopolitiikan merkityksen, ei tutkimuslaitoksia, ei kehittämisyhtiöitä.

Kehitysaluerahasto (Kera) vasta aloitteli toimintaansa. Aluekehitystä helpotti samaan aikaan osunut julkisen sektorin kasvu kansanterveys- ja peruskoululakien myötä.

Menestystarinoita

Muutamia menestystarinoita maakunnan alueella kuitenkin on.

Iisalmen kaupunki onnistui teollisuutensa monipuolistamisessa 1970- ja 80-luvuilla. Kansallinen aluepolitiikka puri hyvin, uutta teollisuutta syntyi ja kaupunki näytti nousevan lentoon. Silloin kun halutaan korostaa aluepolitiikan ja kunnallisen elinkeinopolitiikan merkitystä ja hyviä saavutuksia, kannattaa käydä Iisalmessa katsomassa tuloksia.

Toinen merkittävä onnistuja on ollut piskuinen Keiteleen kunta. Siellä syntyi käsite kummisedistä ja kunnallisesta elinkeinopolitiikasta. Kunta otti paljon riskejä takauksien ja toimitilarakentamisen muodossa.

Toki takkiinkin on tullut, mutta suurilta takaiskuilta on vältytty. Ilman osaavaa kuntaa ja tehokkaita aluepolitiikan välineitä Keitele olisi kyläpahanen Pielaveden kupeessa, jos Pielavettäkään olisi.

Nyt elämme teollisuuden ainakin toista rakennemuutosta. Härän silmässä maakunnastamme ovat Varkaus ja Juankoski. Työ- ja elinkeinoministeriö (TEM) on nimennyt alueet äkillisen rakennemuutoksen seuduiksi ja valmistautunut rahoittamaan alueelta nousevia yritys- ja muita kehittämishankkeita.

Pienten paikkakuntien näkökulmasta toimintamalli on hyvin haasteellinen. On vaikea löytää merkittäviä hankkeita, ainakaan sellaisia, joilla voitaisiin korvata ison tehtaan työpaikkamenetykset. Onneksi rahan ohella TEM on osoittanut alueelle myös todellisia osaajia kommandojoukoiksi.

Toivottavasti voimme vuoden sisällä todeta, että elinkeinoelämän, kaupunkien, aluehallinnon toimijoiden ja TEM:n toimet tuottavat myönteisiä tuloksia.

Kuopio otti opikseen

Edellisessä teollisuuden rakennemuutoksessa maakuntakeskus Kuopio koki isoja muutoksia. Saastamoisen vuosisatainen teollisuus loppui, samaten vaatetusteollisuus.

Kuopion kaupungin elinkeinopolitiikka oli tuolloin osin hampaatonta. Kuopiosta pyrittiin tekemään hallinnon ja palvelujen keskus. Siinä onnistuttiinkin sillä seurauksella, että vientivetoinen teollisuus ei rantautunut Kuopioon. Eikä vientiteollisuuteen liittynyt dynamiikka.

Tänä päivänä Kuopion kaupungin elinkeinopolitiikka on vahvaa ja dynaamista. Kuopio on harmi kyllä miltei ainoa kunta maakunnassamme, jossa oikeasti tehdään elinkeinopolitiikkaa.

Niin tärkeää kuin yritysneuvonta onkin, se ei yksin riitä kunnallisen elinkeinopolitiikan perustaksi. Myös raakaa yrityshankintaa on tehtävä. Yrityshankinta vaatii osaamista, hyviä suhteita, käsitystä maailman markkinoista ja toimijoiden keskinäistä luottamusta. Kuopion elinkeinojohtaja Heikki Ryynänen kumppaneineen on tehnyt hyvää työtä.

Kasvuyrityksiä lisää

Kuntien tulee elinkeinopolitiikassaan keskittyä entistä enemmän uuden työn ja yrittäjyyden synnyttämiseen. Maakuntaan tarvitaan tuhansittain uusia yrityksiä. Maakuntaan tulisi saada vuosittain 20 uutta kasvukykyistä, liiketaloudellisesti tervettä ja kansainvälisille markkinoille suuntautuvaa yritystä.

Kunnittain se tarkoittaisi esimerkiksi kymmenen Kuopioon, 2-3 Iisalmeen ja Varkauteen kuhunkin ja loput pienempiin kuntiin pääsääntöisesti viitostien varteen. Tavoitteen toteutuminen edellyttää hyvää yhteistyötä alueen elinkeinoelämän toimijoiden kesken.

Ymmärrän hyvin kuntien haasteet talouden suhteen. Olennaisinta kuitenkin on alueen elinvoima. Väestön vähenemisen myötä maakuntaamme uhkaa näivettyminen. Kaupan kysyntä laskee, yritykset eivät saa tarvitsemaansa osaavaa työvoimaa ja kuntien talouskierre vain pahenee.

Pohjois-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus haluaa tiukasti olla mukana tavoitteen toteuttamisessa. Meillä on rahaa investointeihin, selvityksiin ja asiantuntijapalveluksiin. Näpypelistä on siirryttävä rohkeampaan ja monipuolisempaan lyöntipeliin, maakuntajohtaja Jussi Huttusen termein.

Maakunnan elinkeinopolitiikassa tavoitteena tulee olla hyvän pesäpallopelin tapaan läpilyönti silloin tällöin.

Kirjoittaja on Pohjois-Savon elinkeino- liikenne- ja ympäristökeskuksen (ely) ylijohtaja.