Tarja Halosen 12-vuotinen presidenttijakso päättää 30 vuotta kestäneen SDP-lähtöisten presidenttien valta-ajan. Halonen on pitkäaikaisimpia presidenttejämme. Urho Kekkosen 25 vuotta on ennätys, mutta jaetulla hopealla ovatkin Mauno Koivisto ja Tarja Halonen 12 vuoden presidenttiydellä. Maaliskuun 1. päivänä alkaa kokoomuksen aika.
Halonen kukisti niukasti Esko Ahon vuoden 2000 presidentinvaaleissa. Sdp ei asettanut Martti Ahtisaarta enää ehdokkaaksi, vaan halusi kilpailuun ulkoministeri Halosen.
Ahon joukot hakivat julkista tukea toisella kierroksella erityisesti Sauli Niinistön johtamalta kokoomukselta. Sitä ei herunut. Yksittäisiä julkisia tukikannanottoja tuli.
Vuoden 2006 presidentinvaalit olivat historialliset. Kokoomus ja keskusta sopivat hyvissä ajoin toistensa tukemisesta toisella kierroksella. Niinistö ajoi ensimmäisellä kierroksella Matti Vanhasen ohi. Keskusta tuki sitoumuksensa mukaisesti Niinistöä. Halonen kesti voitollisesti senkin rynnistyksen.
Keskustan ratkaisu johtui siitä oletuksesta, että pääministeri Vanhanen voittaa kokoomuksen ehdokkaan ensimmäisellä kierroksella. Historiantutkijoilla on mielenkiintoinen tehtävä selvittää keskustan ja kokoomuksen vuoden 2005 sopimuksen juuria.
Ammattiyhdistysliike tuki näkyvästi molemmilla kerroilla Halosen vaalityötä. Se saattoi ratkaista. Halonen tuli politiikkaan 1970- luvulla ay-liikkeen palkkalistoilta. Halosen tausta on pilkahtanut silloin tällöin hänen puheissaan.
Ay-liikkeen asema ja asenne on muuttunut noista ajoista. Sen näki tammikuun presidentinvaalien ensimmäisellä kierroksella.
Mauno Koivisto sanoi aikoinaan, että hän ei salli tärveltävän Kekkosen perintöä. Halosen kausi sujui samassa hengessä.
Tärkeintä on ollut ja on vaalia hyviä suhteita naapureiden kanssa. Ruotsi, Venäjä ja Viro ovat etusijalla. Mutta samalla huolehditaan hyvistä suhteista kaikkiin maihin lähellä ja kaukana.
Halonen vieraili Venäjällä 37 kertaa. Venäjän presidentit Putin ja Medvedev selvästikin arvostavat naapurin presidentin näkemyksiä. Halosta on arvosteltu passiivisesta USA suhteiden hoidosta. Siihen ei ole perusteita. Halonen vieraili 36 kertaa Yhdysvalloissa ja tapasi sekä Bill Clintonin että Georg W. Bushin.
Halonen on puolustanut presidentin valtaoikeuksia. Hän ei pitänyt suotavana maaliskuun 1. päivänä voimaanastuvia presidentin valtaoikeuksia supistavia uudistuksia. Mauno Koivisto puuttui presidentin asemaan vaalikeskustelujen loppusuoralla samassa hengessä.
Presidentti on puolustusvoimien ylipäällikkö. Se on presidentin valtaoikeuksista tärkeimpiä. Presidentillä on painavaa sananvaltaa Suomen puolustuksen strategiasta päätettäessä. Jokainen presidentti on perehtynyt perusteellisesti puolustusvoimien tilaan ja tulevaisuuteen.
Meikäläisellä oli tilaisuus seurata läheltä Halosen ylipäällikköotteita vuosina 2003-2007. Tohtori Pekka Visuri on selvitellyt Kekkosen ylipäällikköaikoja erinomaisessa tutkimuksessa Idän ja lännen välissä . Sen perusteella voi sanoa, että Halosen suhde puolustusvoimiin noudatteli edeltäjiensä käytäntöä.
On erikoista, että presidentin ylipäällikkyys on jäänyt tämänkertaisissa presidenttikeskusteluissa lähes tyystin varjoon. Käsillä on historiallisen kauas vaikuttava puolustusvoimauudistus . Nyt uusi presidentti seuraa katseella puolustusvoimien rakenteita maakunnissakin ravistelevan uudistuksen päättämistä.
Presidentti on uuden perustuslain mukaan yhteistyöjohtaja. Halosen aikana on toiminut monen värisiä hallituksia. On ollut sinipunaa, punamultaa, sinivihreää ja sateenkaarta. Halonen on ollut yhteistyössä kolmesta vanhasta puolueesta nousseen pääministerin kanssa. Kaikki viisi pääministeriä ovat olleet erilaisia: Lipponen, Jäätteenmäki, Vanhanen, Kiviniemi ja Katainen.
Vakavaa ristivetoa presidentin ja hallitusten välillä ei ole ollut. Suomen edustautuminen EU:n kokouksissa on tosin herättänyt kipakkaa keskustelua. Uusi perustuslaki ratkaisee sen ongelman. Pääministeri edustaa pääsääntöisesti Suomea, mutta tilanteen vaatiessa presidentti voi johtaa Suomen valtuuskuntaa. Kumpi johtaa, on neuvottelukysymys.
Presidenttiä kuunnellaan, jos hänellä on painavaa sanottavaa. Halosen kannanotot ovat rakentuneet ihmisoikeuksien ja vähemmistöjen aseman kunnioittamiseen sekä suvaitsevaisuuden ja välittämisen arvoille.
Presidentillä on lakiin kirjoittamaton oikeus ja velvollisuus huolehtia Suomen ja suomalaisten asemasta. Hän voi nousta näkemyksillään yhteiskunnassamme rehottavan ahneuden ja kärjistyvän eriarvoisuuden. Yhä enemmän odotamme presidentin kannanottoja koko Suomen ja syrjäisten maakuntien puolesta.
Uuden presidentin saama perintö on velvoittava. Suomen yleinen asema on vankka ja arvostettu. Halosen ansiot ovat kiistattomat. Hän on hoitanut ulkopolitiikan peruslinjaa luotettavalla tavalla. Kritiikin aiheita on, mutta ne peittyvät menestyksen alle.
Suomi pyrkii YK:n turvallisuusneuvoston jäseneksi. Uusi presidentti joutuu yhdessä hallituksen kanssa myös vaikeisiin valintatilanteisiin turvallisuusneuvostossa. Siinä kysytään harkinta- ja yhteistyökykyä.
Halosen valinta Suomen ensimmäiseksi naispresidentiksi oli sinällään historiallinen. Se vauhditti naisten aseman vahvistumista yhteiskunnassamme. Tasa- arvotyötä riittää.
Suomi tarvitsee presidenttiä sitä enemmän, mitä kokoavampi ja puhuttelevampi hän on. Hän saa laajan kannatuksen sillä ehdolla, että hän on koko Suomen ja kaikkien suomalaisten presidentti.
Kirjoittaja on keskustan kansanedustaja ja valtiotieteen tohtori.
