EmediateAd

Helteellä on hintansa

A A
24.8.2010 0:01

Seppo Kononen

Jokaisella ammattikunnalla on omat elämän kovista koettelemuksista syntyneet sananpartensa.

Tässä toimittajan työssä tavataan esimerkiksi lohduttautua kiireitten ja kaikenlaisten katastrofien keskellä, että "lehdillä on taipumus ilmestyä". Hyvin kestityn illan jälkeen toimittajat muistuttavat itselleen ja kohtalotovereilleen, että "ilmaisia lounaita ei ole".

Toisin sanoen: osoitetusta ystävällisestä kohtelusta on maksettava myöhemmin hintaa muodossa tai toisessa.

Viikonvaihteessa päättynyt kesä on hellinyt ainakin savolaisia kunnon helteillä. Lämmityskulut ovat jääneet minimiin, eikä mökkirannassakaan ole tohtinut polttaa edes kotimaisia oksankarahkoita Ilmatieteen laitoksen julistaman metsäpalovaroituksen takia. - Se oli kesä, jolloin ei paistettu muurinpohjalettuja. Näin kai tätä suloistakin suloisempaa suvea muistellaan varmaan joskus vanhuudessa, kun se aika koittaa.

Mutta helteillä on hintansa siinä missä ilmaisilla lounailla.

Kauhistuksella olen lukenut ja kuunnellut lomalaisena uutisia, miten hallitus ja kansanedustuslaitos ovat lisäämässä lämmityksen hintaa ensi talvena. "Vihreän ympäristöpolitiikan" innoittamana sähkön, öljyn ja maakaasun verotusta ollaan korottamassa surutta niin, että omakoti-asujat saavat varautua vähintään satojen eurojen lisälaskuihin ensi talvena.

Viime talvi oli pakkastalvi, ja jo silloin lämmityskulut pomppasivat ennätyskorkeuksiin. Näppituntumalla voi sanoa, että vain muutamassa vuodessa sähkölasku on kaksinkertaistunut. Miten pannaan suu ensi talvena, jos koventuneitten energiaverojen lisäksi saadaan harteille vielä Siperian pakkaset tammi-helmikuuksi?

Vihreää ympäristöpolitiikkaa maksetaan talvella naama sinisenä.

Ympäristöstä pitää pitää huolta, ei tätä kukaan toki kiista. Mutta miksi suomalaisia, joita on pohjoisella pallonpuoliskolla eniten 60. leveysasteen pohjoispuolella, pitää rankaista kovimman jälkeen asuinpaikkansa valinnasta?

Asuntojen lämmittäminen maksaa Suomessa yleensäkin enemmän kuin eteläisimmillä leveyspiireillä. Samankaltaisin perustein me olemme perustelleet suomalaisen maatalouden vaatimaa erityiskohtelua Euroopan unionissa.

Ihmetellä täytyy, miten esimerkiksi keskusta johtavana hallituspuolueena sulkee silmänsä ja korvansa kotimaisen ilmaston kylmältä arkitodellisuudelta hallituksen kesäisessä budjettiriihessä. Jokainen ymmärtää, että Suomessa on pakko lämmittää asuntoja talvisaikaan. Muutoin kylmenee kynsi muilta kuin kuin vain maakuntalaulun savolaisilta.

Lämmitysmenojen veronkorotukset ovat pakkoveroa, jota on mahdotonta hyväksyä hengessään, vaikka olisi muutoin kuinka ympäristöystävällinen tahansa.

Toinen ihmetyksen aihe on ollut tänä kesänä arvailu tulevasta leivän hinnasta.

Viljasato on jäämässä helteitten ja niitten aiheuttaman kuivuuden vuoksi tavallista pienemmäksi. Puhutaan neljänneksen tai jopa kolmanneksen pienemmästä hehtaarisadosta.

Viljelijät eivät ole pahemmin valitelleet osaansa, koska heidän toimeentulonsa ei ole ollut EU-aikana enää juurikaan kiinni siitä, paljonko yhdeltä hehtaarilta saa kauraa, ohraa tai ruista tai yhdestä siasta lihaa. Maailmanmarkkinahinnat on poljettu niin alas, että myyntitulot tuskin kattavat tuotannon vaatimat kustannukset, ja näin viljelijän todellinen tulo tulee erilaisista EU-tuista.

Sen sijaan leipomot ovat jo kiirehtineet ilmoittamaan, että leivän hintaa on pakko nostaa tuntuvasti hellekesän aiheuttaman heikon sadon vuoksi.

Mistä tämä kiire hinnankorotuksiin?

Yleisesti on ollut tiedossa, että viljan osuus leivän kuluttajahinnasta on pudonnut viime vuosina vain neljään, viiteen prosenttiin. Toisin sanoen: lopputuotteesta perusviljan osuutta on nykyisin vain häviävän pieni osa. Vaikka viljan hinta nousisi kaksinkertaiseksi maailmanmarkkinoilla, niin ei sillä voi perustella vielä laskennallisesti kymmenen, kahdenkymmenen prosentin korotuksia leivän ja muitten leipomotuotteiden hintaan.

Joku on taas leipäkaupassakin vetämässä välissä ja käyttämässä toisten huonoa tuuria omaksi edukseen.

Yksi on kuitenkin varmaa: alkutuottaja on aina heikoimmilla.

Nimellä

Kommentoi artikkelia