EmediateAd

Hoidon kriisi

A A
16.1.2010 0:01

Jari Tourunen

Olemme ylpeilleet suomalaisesta terveydenhuollosta. Se on edelleen kansainvälisessä vertailussa huippuluokkaa, vaikkakin sitä on kritisoitu kalliiksi, tehottomaksi ja byrokraattiseksi. Erityisesti isojen sairaaloiden työkäytäntöjä moititaan hierarkisiksi ja jäykiksi.

Lisäksi hoitopalvelujen määrässä ja laadussa on huomattavia alueellisia eroja, vaikka kaikille kansalaisille pitäisi kyetä takaamaan palvelut tasapuolisesti riippumatta asuinkunnasta.

Lama-aika kärjistää epäkohtia, mutta pitäisikö meidän olla huolissamme terveydenhuollon tilasta? Ovatko tiedotusvälineiden julkaisemat jutut jatkuvista resurssien supistuksista, hoitovirheistä, väärinkäytöksistä, laiminlyönneistä ja potilassurmista yksi osoitus kriisiytymisestä, vai sittenkin vain yksittäistapauksia?

Arkkiatri Risto Pelkonen kiinnitti huomiota siihen, että kolme hoitajaa on jäänyt lyhyen ajan sisällä kiinni potilassurmista. Hän varoittaa, että todennäköisesti vastaavia tapauksia paljastuu vielä lisää. Nämä hoitajat työskentelivät pitkiä aikoja ilman, että kukaan huomasi heidän toiminnassaan mitään erikoista.

On ymmärrettävää, että seulan läpi saattaa päästä alalle sopimattomia henkilöitä. Silti on hyvä miettiä, millä tavalla koulutukseen ja työhön valintaa voidaan edelleen parantaa. On myös syytä tutkia potilassurmien taustat ja surmiin syyllistyneiden hoitajien motiivit. Samalla pitäisi selvittää, kuinka suosittuja hoitajien ja lääkäreiden keskuudessa ovat Joroisten entisen ylilääkärin Pekka Lanton näkemykset.

Karjaan ja Karkkilan valelääkäri-tapaus on yksi erikoisimmista esimerkeistä siitä, että työhaastattelustakin voi päästä läpi jopa spesifistä osaamista vaativaan lääkärin virkaan. Lääkäriä näytellyt nuorukainen esiintyi vakuuttavasti ja väärensi todistukset taitavasti. Työpaikkahaastattelut olivat sen verran pintapuolisia ja nopeasti tehtyjä, etteivät haastattelijat huomanneet huijausta.

Huomio kiinnittyy siihen, että nuorukainen pystyi pitkään työskentelemään terveyskeskuksissa ja hoitamaan kymmeniä potilaita. Toinen seikka, jota kannattaa miettiä, liittyy lääkäreiden saatavuuteen ja vaihtuvuuteen. Suuriin kaupunkeihin löytyy päteviä ja halukkaita lääkäreitä, mutta pieniin kuntiin sisämaahan ja Lappiin ei tahdo saada lääkäreitä edes isolla rahalla. Joka tapauksessa terveyskeskuslääkäreiden vaihtuvuus on melko suurta.

Hoitopalvelujen jatkuvat säästö- ja kustannuspaineet ovat tätä päivää.

Kuopiossa paineet ovat sietämättömiä sekä hoidollisesti että eettisesti. Itä-Suomen lääninhallitus velvoitti Kuopiota palkkaamaan Harjulan sairaalaan lisää hoitajia, koska potilaita oli liikaa suhteessa henkilökuntaan. Kuopion kaupunki hoiti henkilövajeen tasan päinvastoin kuin lääninhallitus edellytti: vähentämällä 15 sairaansijaa, jotta potilaiden ja hoitajien suhde saatiin normien mukaiseksi (Savon Sanomat 15.1.2010).

Kaupungin temppu aiheutti tungoksen KYSin ensiapuun ja sisätautiklinikalle. Nyt iäkkäitä potilaita on jouduttu siirtämään naapurikuntien sairaaloihin, koska kotiinkaan heitä ei voida lähettää. Inhimillisesti tarkasteltuna raijattavaksi joutuvien pitkäaikaishoitoa tarvitsevien vanhusten ja muiden potilaiden sekä heidän omaistensa tilanne on surullinen.

KYSin konservatiivisten alojen tulosjohtaja Matti Halinen pitää Kuopion toimintaa hölmöläisten touhuna. KYSin sisätautiklinikan ylilääkäri Seppo Lehto syyttää virkamiehiä siitä, että he ovat niin "avohoitotrendin sokaisemia", etteivät ymmärrä kokonaisuutta.

Ainakin Kuopiossa on syytä puhua kriisistä. Kaupunki on supistanut rajusti vuodepaikkoja ja sama linja jatkunee. Paine siirtyy KYSille, potilaita siirrellään ympäri maakuntaa, eikä kotiuttaminenkaan onnistu, sillä kaupungin kotihoidolla ei ole riittävästi henkilökuntaa. Tilannetta ei helpota sekään, ettei joidenkin palvelujen yksityistämisellä Harjulan sairaalassa ja kaupungin kotihoidossa ole saatu sellaisia tehoja kuin kärjistynyt tilanne edellyttäisi.

Harjulan sairaala on vain yksi esimerkki, sillä myös muissa kaupungin vastuulla olevissa hoitopalveluissa on leikkuri päällä. Siksi on syytä huolestua.

Päätoimittajalta

Kommentoi artikkelia