Ikääntyvät ovat voimavara

21.6.2010 0:01 Kari-Pekka Mäki-Lohiluoma

Väestörakenteen nopea muutos vaatii peruspalveluista vastaavilta kunnilta uusia ratkaisuja ja yhteistyötä eri toimijoiden kanssa. Onko hoiva- ja hoitopalveluja tarvittaessa saatavilla? Miten turvataan inhimillisen ja toimivan vanhustenhoidon rahoitus? Missä määrin ikääntyneillä itsellään on mahdollisuus osallistua palvelujen kehittämiseen ja vaikuttaa omaan hoitoonsa?

Väestön ikääntyminen on nähtävä myös mahdollisuuksien ja voimavarojen näkökulmasta.

Monet eläkeläiset tekevät merkittävää työtä hoitaessaan lastenlapsiaan, omia vanhempiaan tai muita läheisiä. Vapaaehtoistoiminta ja vertaistuki järjestöissä lisäävät myös ihmisten itsensä hyvinvointia ja tuovat uutta sisältöä elämään.

Ikääntyneiden omat toiveet, voimavarat ja osaaminen on tärkeää huomioida. Ikääntyvällä sukupolvella on eläkkeelle jäätyään aikaa, ammatillista osaamista ja kokemusta, ja monilla myös mielenkiintoa toimia erilaisissa tehtävissä yhteiskunnassa. Tällaista toimintaa tulisi kunnissa tukea ja tehdä se kiinnostavaksi mahdollisuudeksi.

Kuntien ja kuntayhtymien sosiaali- ja terveyspalvelujen kustannukset olivat 18,55 miljardia euroa vuonna 2008, jolloin kustannuksista 45 prosenttia kohdistui 65 vuotta täyttäneiden sosiaali- ja terveyspalveluihin. 65 vuotta täyttäneiden osuus palvelujen kustannuksista on kasvanut nopeasti 2000-luvulla.

Kasvava joukko

Vuoteen 2020 mennessä 65-74 -vuotiaiden määrä kasvaa 235 000 henkilöllä. 75-84 -vuotiaiden määrä kasvaa 88 000 ja yli 85-vuotiaiden määrä 55 000 henkilöä. Säännöllisiä hoiva- ja hoitopalveluja tarvitaan vanhimmissa ikäryhmissä.

Palvelujen käyttö ja kustannukset eivät välttämättä kasva samassa suhteessa kuin iäkkäiden ihmisten määrä.

Ihmiset ovat entistä pidempään terveitä ja toimintakykyisiä. Teknologia helpottaa kotona selviytymistä ja hoitohenkilöstön työtä.

Uusia toimintatapoja voidaan kehittää. Monet hyvinvointia ja terveyttä edistävät ratkaisut, esimerkiksi liikunnan lisääminen eivät aiheuta lisää kustannuksia.

Tarvitsemme yhteiskunnallista keskustelua ja päätöksiä siitä, miten vastuu ikääntyneiden palveluista ja niiden rahoituksesta jaetaan ikääntyneiden itsensä, kuntien ja valtion, kolmannen sektorin ja markkinoiden kesken. Ikäihmisten hyvinvoinnin ja palvelujen turvaaminen edellyttää tietoisia, ikääntyneiden tarpeet ja mahdollisuudet huomioon ottavia arvovalintoja.

Palvelurakennetta on kehitettävä edelleen siten, että laitoshoidon osuutta vähennetään ja kotiin annettavan tuen osuutta lisätään. Tällainen palvelurakenteen muutos hillitsee sosiaali- ja terveyspalvelujen kustannusten kasvua ja on useimmiten myös ikääntyneiden omien toiveiden mukainen.

Tällä hetkellä yli 75-vuotiaista suomalaisista lähes 90 prosenttia asuu omassa kodissaan.

Toimiva arki

Ikääntyneiden palvelut edellyttävät sosiaali- ja terveystoimen hyvää yhteistyötä. Myös ikääntyneiden tarpeisiin sopivia tai muuntuvia asuntoja tarvitaan lisää.

Suuret ikäluokat eroavat aiemmista niin, että ainakin osalle on kertynyt aiempaa enemmän asuntovarallisuutta. Heillä on monella taloudelliset mahdollisuudet järjestää oma asumisensa myös iäkkäinä, mikäli sopivia vaihtoehtoja on tarjolla.

Kotona selviytymisen kannalta erityisen tärkeitä ovat lähiyhteisö, asunnon ja ympäristön esteettömyys, liikennejärjestelyt ja asiointimahdollisuudet.

Asuntojen korjaamiseen saatavat tuet ja hissiavustukset auttavat asuntojen muuttamista esteettömiksi. Harvaan asutuilla alueilla tarvitaan liikkuvia palveluja ikääntyneiden luo.

Huomattavasti haastavampaa on asuinympäristöjen muuttaminen ikääntyneiden asumista tukeviksi.

Asuntojen korjaamisen ja uusien asuintalojen rakentamisen ohella tarvitaan saneerattuja tai kokonaan uusia alueita, joilla suunnittelun lähtökohtana tulisi olla arkipalvelujen saavutettavuus, ikääntyneiden tarpeita palveleva lähiympäristö ja asumista tukevat liikennejärjestelyt.

Tällainen ympäristö on hyvä kaiken ikäisille.

Vastuu itsestä

Ihmisillä tulee ikääntyessäänkin olla mahdollisuus vastata itse omasta hyvinvoinnistaan. Kunnan tehtävä yhdessä järjestöjen ja muiden toimijoiden kanssa on tukea ja kannustaa ihmisiä pitämään huolta hyvinvoinnistaan ja terveydestään.

Kulttuuritoiminnassa pienelläkin panoksella tuetaan ikääntyneiden kotona asumista. Tiedämme, että kulttuuri lievittää yksinäisyyttä, vähentää lääkkeiden käyttöä ja tuo koettua hyvinvointia ihmisten arkeen.

Kunnat tarjoavat hyvinvointia edistäviä kotikäyntejä 75 tai 80 vuotta täyttäneille henkilöille, jotka eivät ole säännöllisten sosiaali- ja terveyspalvelujen piirissä.

Käynnin tavoitteena on tukea ikääntyneen kotona selviytymistä muun muassa kannustamalla häntä käyttämään omia voimavarojaan.

Kotikäynnillä sosiaali- ja terveystoimen työntekijä tekee yleisarvion henkilön toimintakyvystä, arvioi asuinympäristön riskitekijät, antaa ohjausta omaehtoiseen hyvinvoinnin edistämiseen ja kertoo tarjolla olevista palveluista.

Kunnat ovat myös perustaneet neuvontapisteitä, joista ikääntyneet saavat tietoa heille tarkoitetuista julkisista ja yksityisistä palveluista, harrastusmahdollisuuksista ja järjestötoiminnasta. Neuvontapisteissä on mahdollisuus saada myös henkilökohtaista neuvontaa ikääntymiseen liittyvissä kysymyksissä.

Tällaisten matalan kynnyksen paikkojen tulisi olla helposti kaikkien ikääntyneiden ja heidän läheistensä ulottuvilla.

Kirjoittaja on Kuntaliiton toimitusjohtaja.