EmediateAd

Ikäkysymys

A A
9.1.2010 0:01

Suomen Keskustassa on käynnissä puheenjohtajapeli, joka tuntuu kiertyvän ikäkysymyksen ympärille. Nyt keskustellaan siitä, onko seuraava puheenjohtaja nuorempi vai vanhempi kuin Matti Vanhanen.

Seniorisarjassa spekulaatioiden keskiössä ovat ainakin Anneli Jäätteenmäki, 54, ja elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen, 63. Myös ulkomaankauppaministeri Paavo Väyrynen, 62, on kampeamassa itseään vakavasti otettavien kandidaattien joukkoon, vaikkei olekaan ilmoittanut ehdokkuudestaan.

Väyrynen on taitava tulkitsemaan syvien rivien tuntoja. Pelurin luontonsa hän osoitti lausumalla, että puolue tarvitsee vanhemman ja kokeneemman puheenjohtajan. Lieneekö politiikan toimittajien kyynisyyttä, mutta yleinen arvaus on, että Väyrynen tarkoittaa itseään.

Väyrysen tausta ja meriitit ovat riittäviä: kestoministeri, entinen puheenjohtaja, euroedustaja... Mutta muistetaan Väyrynen myös monista julkisuuskuvan kannalta vähemmän mairittelevista tilanteista.

Kansanedustaja-aikanaan hän asui hulppeassa kerrostaloasunnossa Helsingin Krunikassa. Varsinainen "osoite" oli kuitenkin pikkuruinen jalasmökki Keminmaalla. Näin Väyrynen saattoi nostaa täydet päivärahat.

Eikä Väyrysen eduksi lueta myöskään vuoden 1987 kassakaappisopimusta. Erään kansainvälisen suuryrityksen pääkonttorilla pidetyssä kokouksessa keskusta, kokoomus ja RKP sopivat etukäteen kepuvetoisen porvarihallituksen synnyttämisestä.

Omat rasitteensa on myös Jäätteenmäellä ja Pekkarisella.

Jäätteenmäen pääministeriys päättyi aikoinaan nolosti lyhyeen ns. Irak-gaten takia. Jäätteenmäki on kuitenkin tehnyt onnistuneen paluun salonkikelpoiseksi tahtopoliitikoksi.

Pekkarinen puolestaan tunnetaan energisenä duracellina, josta jotkut pitävät ja toiset taas eivät. Myös nykyisessä hallituksessa Pekkarisen vauhdin sanotaan joskus yltyvän vauhtisokeudeksi. Kun puhutaan pekkaroinnista, jokainen suomalainen tietää, että termi on synonyymi kotiin päin vetämiselle.

Kenelläkään mainituista ei ole taustassaan sellaista rasitetta, etteivätkö he selviäisi sekä pääministerin että puheenjohtajan tehtävistä.

Kovia nuorempia ehdokkaita on jo pudonnut pelistä pois liikenneministeri Anu Vehviläisen ja EU-komissaari Olli Rehnin ilmoitettua, etteivät he ole käytettävissä. Olli Rehn olisi ollut profiililtaan loistava ehdokas ja vahva vastustaja kenelle tahansa puheenjohtajaksi mielivälle. Mutta onhan kuvioissa mukana muun muassa ministerit Mari Kiviniemi ja Paula Lehtomäki.

Keskustanuorten puheenjohtaja Antti Kurvinen tarjoaa puolueelle kompromissiksi kahden kärjen taktiikkaa. Kurvisen mielestä puheenjohtajaksi pitäisi valita "nuori ja pääministeriksi kokenut voima". Kurvisella on jo ehdottaa nimiäkin: puheenjohtajaksi sopisi kansanedustaja Tuomo Puumala tai yllätysmeppi Riikka Manner ja pääministeriksi Mauri Pekkarinen.

Puumala ja Manner eivät varmaankaan ole realismia, mutta Pekkarinen pääministerinä ei kuulosta utopialta.

Oleellista on tässä vaiheessa kuitenkin se, että Kurvinen vie keskustelua edes hieman muille urille kuin pelkkään ikäkysymykseen ja nimiin. Hän pohtii perustellusti sitä, onko pääministerin ja puheenjohtajan oltava sama henkilö.

Kysymys on relevantti hallituksen toimintakyvyn kannalta, vaikka Kurvisen ehdotuksen taustalla lienee raaka todellisuus: keskustalla voi olla vaikeuksia löytää Vanhasen tilalle henkilö, joka pystyy johtamaan sekä hallitusta että viemään puolueen veret seisauttavaan vaalivoittoon.

Puolue tarvitsee muutosta. Kuten muotia on, keskustassakin monet uskovat, että sitä toteuttamaan tarvitaan nuori puheenjohtaja. Kuitenkin vahvat voimat keskustassa kyseenalaistavat nuoruuden voiman ja tarjoavat vaihtoehdoksi vuosien tuomaa kokemusta.

Puheenjohtajakamppailun alkumetrit heijastelevat keskustan tilannetta. Suunta on Vanhasen jälkeen kateissa, mutta se ei löydy miettimällä ehdokkaiden ikää. Siksi keskustalaisten kannattaisi keskittyä valitsemaan paras mahdollinen puheenjohtaja. Jos valinta on onnistunut, uusi johtaja näyttää suunnan.

Päätoimittajalta

Kommentoi artikkelia