Suomen ja suomalaisten nykyinen hyvinvointi perustuu vahvaan vientiteollisuuteen ja hyvään osaamiseen, jonka takeena on tehokas koulutusjärjestelmä. Suomi on yksi niistä harvoista alun perin köyhistä ja maatalousvaltaisista maista, jotka 1900-luvulla onnistuivat kuromaan kiinni sitä edellä olleet maailman johtavat teollisuusvaltiot. Jotta tässä on onnistuttu, on tarvittu investointeja ja inhimillistä pääomaa.
Jokaisen suomalaisen olisi syytä hätkähtää tuoreista tilastoista, joiden mukaan kauppatase viime vuonna painui negatiiviseksi ensimmäisen kerran sitten vuoden 1990. Tuonti ylittää viennin.
Yli kymmenen vuotta kestänyt reilusti ylijäämäisten kauppataseiden kausi perustui Nokia-vetoiseen viestintäteknologian klusteriin eli käytännössä matkapuhelinten vientiin. Matkapuhelimia ei kuitenkaan kohta enää tehdä Suomessa. Hävinnyt on myös matkapuhelinten ympärille syntynyt alihankintateollisuus.
Kauppataseen pienten vajeiden ja ylijäämien vaihtelut eivät merkitse maailmanloppua; se oli tilanne, kun nykyinen hyvinvointivaltio rakennettiin. Siitä huolimatta Suomeen tarvitaan nykyistä enemmän investointeja, joiden avulla selviydytään menossa olevassa rakennemuutoksesta. Ilman investointeja nykyinen hyvinvointi alkaa vähitellen surkastua.
Teollisuuden kiinteät investoinnit ovat Suomessa pienentyneet menossa olevan finanssikriisin aikana nopeammin kuin muissa EU-maissa. Huolestuttavaa on, että saamme Suomeen vähemmän ulkomaisia pääomia kuin EU-maat keskimäärin.
Poliittisen vallan pitäisikin tässä tilanteessa uskaltaa tarttua esityksiin, joita sisältyy vuorineuvos Jorma Elorannalta tilattuun kasvu- ja investointiraporttiin.
Se saattaa olla vaikeaa. Eloranta sanoo suoraan, että investointien kasvattaminen ei onnistu ilman veroporkkanoita eli käytännössä yritysten verotaakan täsmäkeventämistä. Riittääkö hallituksen ja eduskunnan rohkeus tähän tilanteessa, jossa samaan aikaan pitäisi kyetä oikaista julkisen talouden alijäämää?
Hallituksen rohkeus mitataan jo maaliskuussa, jolloin ministerit kokoontuvat vuotuiseen kehysriiheen. Jo nyt tiedetään, että tulossa on verojen korotuksia ja menojen leikkauksia. Valtiovarainministeriön ylin virkamies Raimo Sailas on laskenut, että ratkaisuja pitäisi tehdä miljardien arvosta.
Näin todennäköisesti onkin. Päätökset pitäisi kuitenkin osata tehdä niin, että niillä rohkaistaan investointeja ja samalla talouskasvua. Kyse on poliittisesti vaikeasta yhtälöstä. Osaako kannatusvaikeuksissa oleva SDP katsoa yli syksyn kuntavaalien?
