Järvet puhtaiksi

22.7.2010 0:01 Kari Virranta

Kesät palauttavat mieliin vesistöjemme ongelmat konkreettisesti ja kouriintuntuvasti. Leväkasvustot ovat arkipäivää erityisesti matalien ja humuspitoisten vesistöjen rantamilla. Loppukesästä monet järvet ovat uimakelvottomia talousvedeksi käyttämisestä puhumattakaan. Tavoitteena on kuitenkin se, että Pohjois-Savon vesistöt saavuttaisivat kuntoluokan hyvä vuoteen 2015 mennessä.

Pohjois-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksessa on valmistunut vesienhoidon toimenpideohjelma vuosille 2010-2015. Ohjelman perustietojen mukaisesti maakunnan vesistöjen tilanne on kuitenkin kohtuullisen hyvä. Nilsiän, Rautalammin sekä Juojärven reittien vesistöt ovat ekologisesti hyvässä kunnossa. Sen sijaan Iisalmen reitin vesistö on vain tyydyttävässä kunnossa. Kiuruvedeltä lähtien latvavesistö on vain välttävässä kunnossa, Vieremän pohjoisosissa hyvässä, samaten Matkusjoen yläjuoksulla hyvässä kunnossa. Porovedellä ja Onkivedellä vesistön kunto muuttuu tyydyttäväksi.

Iisalmen reitin vesistön haasteet ovat kovat. Vesistöt ovat luontaisesti humuspitoisia, matalia ja luontaisesti rehevöitymisherkkiä. Näissä vesistöissä sisäinen fosfori- ja typpikuormitus on merkittävä. Näin ollen ne ovat herkkiä ihmisen toimenpiteille, ulkoisille vaikutteille. Pohjois-Savon alueella fosforikuormitus on Iisalmen reitillä maakunnan korkein yhdessä Pohjois-Kallaveden reitin kanssa. Maatalous tuottaa fosforikuormituksesta runsaat puolet.

Ylä-Savon alueella harjoitetaan voimaperäistä metsätaloutta, turvetuotantoa ja erityisesti karjataloutta. Lietelanta yhdistettynä rehevöitymisherkkiin vesistöihin on vaikea yhtälö. Vaikka voimaperäistä maataloutta on muuallakin maakuntamme alueella, eivät vesistöongelmat ole samantasoisia johtuen vesistöjen luonteesta.

Ylä-Savon alueella on tehty kovasti töitä vesistöjen tilan kohentamiseksi. Usean vuoden ajan on yhdessä viljelijöiden, metsätalouden harjoittajien sekä turvetuottajien kanssa etsitty tehokkaita keinoja päästöjen vähentämiseksi. Suojavyöhykkeitä on perustettu enemmän kuin muilla alueilla, samaten kosteikkoja on suunniteltu ja toteutettu paljon. Huolimatta kohtuullisen jämeristä alueellisista toimenpiteistä tavoitteeksi asetettu vesien ekologinen kuntoluokka "hyvä" ei näytä realistiselta vuoteen 2015 mennessä.

Lietelanta energiaksi

Pohjois-Savon ely-keskus haluaa turvata omalta osaltaan voimaperäisen maatalouden harjoittamismahdollisuudet niin Ylä-Savon kuin koko maakunnan alueella. Toisaalta ely-keskuksen tavoitteena on parantaa alueen vesistöjen kuntoa. Jotta nämä molemmat tavoitteet voitaisiin saavuttaa, pitää pystyä tehostamaan kaikkia toimia päästöjen vähentämiseksi. Peruskysymys on miten lietelanta voidaan saattaa sellaiseen muotoon, että ravinteet hyödyntävät peltokasvustoa huuhtoutumatta vesistöihin. Tämä on selkeästi myös viljelijöiden etu.

Maaningalla Halolan koetilalla on vireillä tilakohtainen sovellus karjanlannan kaasuttamisesta. Valitettavasti vain tuon hankitun laitteiston kustannukset ovat sitä luokkaa, että tavallisella, isollakaan tilalla niillä pääomakustannuksilla kaasutus ei lyö leiville. Hankerahoitusta on suunnattava entistä vahvemmin siten, että tilojen energiaomavaraisuutta voidaan lisätä mm. biokaasua tuottamalla. Kannattava kaasuttaminen edellyttää syöttötariffia biokaasulla tuotetun sähkön saamiseksi jakeluverkkoon. Lannasta saatavalla biokaasulla ei saata olla suurta merkitystä valtakunnan energiataseelle, mutta vesistöille on.

Tilakokojen kasvaessa energiaomavaraisuudella on entistä suurempi merkitys myös tilan talouden näkökulmasta. Tutkimusta tulee suunnata entistä vahvemmin nykyaikaisen maatalouden ja kestävän kehityksen yhteensovittamiseen siten, että viljely on edelleen kannattavaa. Halolan hankkeet ovat askeleita oikeaan suuntaan.

Tykillä kärpästä

Asetus haja-asutuksen jätevesien käsittelystä astui voimaan vuoden 2004 aikana. Tuon asetuksen mukaisesti haja-asutuksen jätevesistä (niin loma-asutuksen kuin pysyvän asutuksenkin) tulee vuoteen 2014 mennessä poistaa 85 prosenttia fosforista, 40 prosenttia typestä ja 90 prosenttia orgaanisesta aineksesta. Asetuksessa on vanhoille rakennuksille varattu pitkähkö siirtymäaika, joten toimenpiteet ajoittuvat lähivuosiin.

Kunnan ympäristöviranomaiselle tehdyllä ilmoituksella voidaan saada jatkoaikaa aina vuoteen 2018 saakka, mikäli jätevesien käsittelyn tehostaminen on kohtuuttoman kallista tai teknisesti poikkeuksellisen vaativaa ja ympäristöön kohdistuvaa kuormitusta on pidettävä vähäisenä.

Pohjoissavolaisista asuu vajaa neljännes (58 000 asukasta) viemäriverkostojen ulkopuolisilla alueilla. Lisäksi 30 000 kesämökkikiinteistöä on viemäröinnin ulkopuolella. Keskeisiä toimia ovat kiinteistöjen liittäminen kunnalliseen viemäriverkostoon siellä missä se on kustannustehokasta. Näitä kiinteistöjä maakunnassa on arvioitu olevan 1 300. Loppujen osalta joudutaan kiinteistökohtaisiin ratkaisuihin. Ely-keskuksen laatiman arvion mukaisesti kiinteistökohtaiset kustannukset ovat Pohjois-Savossa 136 miljoonaa euroa suunnittelukaudella ja viemärien rakentamiskustannukset haja-asutusalueilla kahdeksan miljoonaa euroa.

Vaikka vesiensuojelu on tärkeää, tuntuu tässä kohti ammutun tykillä kärpästä. Haja-asutusalueen asunnot ja kesämökit eivät ole todellinen haaste vesiensuojelulle. Olisi ollut tehokkaampaa suunnata nämä sadat miljoonat eurot todellisten ongelmien voittamiseen. Mutta päätökset on tehty ja niiden kanssa pitää elää. Kunnat voivat myöntää avustusta niin viemäriverkostojen laajentamiseen kuin kiinteistökohtaisten järjestelmien rakentamiseen. Toivottavasti ympäristöministeriö omasta puolestaan pystyy osoittamaan määrärahoja kunnille.

Kirjoittaja on Pohjois-Savon elinkeino-, ympäristö- ja liikenneasioista vastaavan ely-keskuksen ylijohtaja.