Kättä päälle

A A
6.5.2008 0:01 Vesa Kärkkäinen

Oli hätkähdyttävää kuulla, miten kauppaneuvos Kalle Halonen palkkasi parikymmentä vuotta sitten Ossi Saksmanin Carlsonin toimitusjohtajaksi ilman kirjallisia sopimuksia. Kädenpuristus riitti sinetiksi. Kuka luottaisi tänään yhtä paljon?

Johtajat vaativat erityisiä johtajasopimuksia, hallitukset sitouttavat firmojen johtajia jos jonkinlaisilla optioilla ja osakepalkkiosopimuksilla. Kättä lyödään päälle tietysti myös, mutta sen entinen teho on poissa. Optioista, osakepalkkioista ja muista sitouttamisista huolimatta johtaja saattaa lähteä lätkimään rahapussi pullollaan, kun tulee mieluisampi tai rahakkaampi uusi tehtävä.

Tiedän Saksmanin lisäksi muutaman muunkin yritysjohtajan, joiden liiketoiminnassa lupaus on yhtä kuin sitoumus ja kättä päälle sama kuin sopimus. Heistä puhutaan yleisesti pelkkää hyvää. Maine kiirii edellä: hänen sanaansa voi luottaa, hän ei riko lupaustaan.

Luottamus on rahanarvoista tavaraa ihan tavalliselle kaduntallaajalle. Etenkin Etelä-Suomessa työnantajat osaavat antaa arvon sille, että työntekijään voi luottaa. Onhan se iso asia, että työntekijä tulee töihin ajallaan, tekee sitä työtä, josta palkka maksetaan, eikä syö kuormasta eli ei varasta työnantajalta. Pääkaupunkiseudun ulkopuolella edellämainitut asiat ovat olleet perinteisesti itsestäänselvyyksiä.

Vaan leviääpä se moraalin rappio maakuntiinkin. Eräs savolainen yrittäjäystävä kertoi, miten yksi työntekijä hommasi itsensä sairaslomalle aina kun tiedossa oli ikävä työmaa. Oli päänsärkyä ja selkävaivaa ja hermokipua. Irvokkainta oli, kun työntekijä tiedusteli puhelimitse päivää ennen silloisen sairauslomansa loppumista, milloin hän voi pitää talvilomansa. Äskettäin kuulin työntekijän siirtyneen toisen työnantajan palvelukseen. Oli tekevinään siinäkin kiusaa, mutta yrittäjä iloitsi.

Huonomaineisen on viisasta vaihtaa työpaikkaa nopeasti. Joskus käy niin, että työnantaja kirjoittaa hyvät suositukset päästäkseen mahdollisimman halvalla eroon lusmuilijasta, johon ei voi luottaa.

Paperiliiton ja metsäteollisuuden kiista hävitti luottamuksen työmarkkinaosapuolten väliltä kolme vuotta sitten. Puheenjohtaja Jouko Ahosella ja Metsäteollisuuden työmarkkinajohtaja Arto Tähtisellä oli silminnähden vaikeuksia sietää toisiaan. He eivät luottaneet toisiinsa.

Tuore kirja Neuvotteluvalta arvioi tuon kiistan suurimmaksi menetykseksi luottamustilin nollautumisen. Juttelin luottamustili-termistä muutama viikko sitten Esa Swanljungin kanssa. Entinen STTK:n puheenjohtaja totesi, että luottamustili on hyvä termi. Luottamustili on lisäksi korollinen. Kun neuvotteluosapuolet voivat kerta toisensa jälkeen todeta, että niin on mennyt kuin on sovittu, uusiin neuvotteluihin on helppo sitoutua ja niiltä on lupa myös odottaa tuloksia.

Neuvottelutaitoja käsittelevän kirjan tekijät Sami Miettinen ja Juhana Torkki katsovat, että viisas neuvottelija ei pyri pikavoittoihin, vaan rakentaa elämänmittaista hyvän yhteistyön jatkumoa. Hyvin sanottu.

Jatkumosta ei ole nyt puhettakaan työmarkkinoilla. EK eli työnantajat ovat päättäneet haudata lopullisesti tupon. SAK:n puheenjohtaja Lauri Ihalainen on tosin yhä tupouskovainen, mutta se ei riitä.

Viime syksynä nähtiin, mihin tupottomuus johtaa. Kun luottamusta ei ole, on epäluottamusta. Liitot kyttäävät toisiaan ja pyrkivät nostamaan palkkojaan enemmän kuin muut.

Ja tässä sitä sitten ollaan: inflaatio rullaa iloisesti yhä kiihtyvällä tahdilla. Kannattaisiko sittenkin luottaa tupoon?

Kirjoittaja on Savon Sanomien yhteiskuntatoimituksen esimies.

Nimellä

Kommentoi artikkelia