Taannoin professorin arvoinen henkilö sanoi julkisuudessa, ettei hän ole koskaan tarvinnut matematiikkaa. Hän ei siis liene koskaan tarkistanut, onko kaupan kassa laskenut hänen ostoksensa oikein. Ehkäpä haastattelun huomasi joku sellainen, joka käyttää sitä häikäilemättä hyväkseen. Se voi tulla asianomaiselle kalliiksi.
Monessa tärkeässä asiassa luotetaan näppituntumaan ja omiin uskomuksiin enemmän kuin selkeisiin tosiasioihin, jotka voitaisiin laskea. Tämä näkyy hyvin keskustelussa ympäristökysymyksistä ja niiden vaatimista toimenpiteistä.
Tyypillinen esimerkki on lämmitys. Kuluttajat eivät tajua uutta asuntoa ostaessaan, kuinka kallis lämmitystapa on suora sähkölämmitys. Urakoitsijalle se taas on hyvin edullinen pienten rakennuskustannusten takia.
Maalämpö on alkukustannuksiltaan kallis, mutta se säästää jopa kaksi kolmasosaa sähkölaskuissa, joten se maksaa itsensä takaisin muutamassa vuodessa. Sähkölämmitystalosta tai -asunnosta ei siis kannata maksaa läheskään samaa hintaa - ja ympäristön suojelu kannattaa hyvin.
Eräässä energiaseminaarissa joku ehdotti, että maalämpöinvestointeihin pitäisi maksaa erityistä avustusta sen suurten perustamiskustannusten takia. Paikalla ollut insinööri vinoili, että miksi niistä pitäisi vielä maksaa avustusta, kun ne kannattavat jo muutoinkin.
Maallikko ei kuitenkaan useimmiten näe asiaa tässä valossa, vaan suuri perustamiskustannus hirvittää, ja ratkaisu kallistuu jonkin muun lämmitystavan puolelle - ja tulee asianomaiselle vuosien mittaan kalliiksi. Ei siis osata laskea kokonaiskustannusta vaan vain tämän päivän kustannus. Kuitenkin jo vanha kansa tiesi, että köyhän ei kannata ostaa halpaa ja huonoa.
Hybridiauto on toinen hyvä esimerkki. Aikanaan vaihdoin auton, jossa oli 64 litran tankki, suunnilleen samankokoiseen hybridiautoon, jossa on 45 litran tankki. Hybridillä pääsee silti vähintään saman matkan, 800 900 km. Joka tankkauksella säästää siis parikymmentä litraa.
Jos ajaa 20 000 km vuodessa, säästö on noin 500 litraa eli muutamassa vuodessa säästää reippaasti enemmän bensiiniä kuin on auton oma paino, ja rahana tulee takaisin ihan kohtuullinen ero auton hankintahinnassa.
Ennalta parempi Yhteiskunnan tasolla näyttää siltä, että ennaltaehkäisevä terveydenhoito on se, josta ensimmäisenä karsitaan. Tässä on aivan sama ilmiö kuin edellä: tänä vuonna säästetään, kahdenkymmenen vuoden kuluessa tulee takkiin ja pahasti.
Jos elintarvikevalvonta ei ole kunnossa, ruokamyrkytyksiä tulee varmasti. Jos juomaveden hankinnassa ei noudateta hyviä käytäntöjä, epidemian riski on suuri. Jos neuvolatoiminta on retuperällä, nuoret äidit ovat pulassa osaamattomuuden takia ja lapset voivat huonosti ja sairastavat.
Jos kouluruokailusta tingitään, lasten koulumenestys kärsii. Jos työsuojelu ei toimi, onnettomuudet ja työssä viihtyminen tekevät tappioita sekä työntekijälle että työnantajalle. Suomen suurin ero kehitysmaihin ja niiden surkeaan terveystilanteeseen ja suureen lapsikuolleisuuteen on juuri parempi ehkäisevä terveydenhuolto ja hygienia.
Mikä ihme meitä vaivaa, kun rationaalinen matematiikkaan ja muuhun tieteeseen perustuva suunnittelu ja hallinto repsahtavat, jos jokin Nokian epidemia ei niistä muistuta? Samaan aikaan vouhkataan teoreettisista riskeistä, joihin ollaan valmiita sijoittamaan miljoonia ja taas miljoonia.
Alkoholi ja geeniruoka Yksi suuria syitä näyttää olevan, että ihminen ei ole kivikautisen kehityshistoriansa aikana tottunut arvioimaan tilastollisia riskejä.
Siksi hänen näppituntumansa ja uskomuksensa voivat poiketa tieteen laskemista arvioista aivan ratkaisevasti. Tästä seuraa myös, että tuttu suurikin riski aliarvioidaan pahasti, mutta outo (ja siksi pelottava) riski yliarvioidaan.
Tyypillinen vaikeasti hahmotettava ero on alkoholin ja "geeniruoan" välillä.
Vaikka jokainen lienee nähnyt ympäristössään alkoholin pehmittämät aivot tai maksakirroosipotilaan, riskin suuruutta ei tajuta. Alkoholisairauksiin kuolee vuodessa muutama tuhat ihmistä ja epäsuoriin seurauksiin kuten onnettomuuksissa vielä lisää. Se ei ole median maun mukainen uutinen.
Sen sijaan GM on uutinen, vaikka 250 miljoonaa amerikkalaista on syönyt koekaniinina "geeniruokaa" vuosia, samoin jokainen Amerikoissa käynyt. Mediassa vyörytetään esille kaikki mahdolliset ja mahdottomat teoriat siitä, mitä geeniruoka voisi vaikuttaa.
Miksi itseoppineiden aktivistien sanoma vaarallisuudesta leviää niin herkästi, vaikka ensimmäistäkään tieteellistä näyttöä ei asiasta ole, on vain toinen toistaan villimpiä teorioita? Riskien suuruutta ei edes haluta laskea, niitä vain ladotaan riviin toisten pelottelemiseksi.
Aukko sivistyksessä Matematiikan ja loogisen luonnontieteen vieroksunta on niistä vahvasti riippuvaisessa yhteiskunnassa hyvin merkillistä. Niitä ei lasketa edes yleissivistykseen.
Yleissivistyksenä pidetään ilmeisesti vain tiettyjä lähinnä humanistisen kulttuurin aloja kuten historiaa ja taiteita. Tämä arvostusongelma näkyy muun muassa Tieto-Finlandian voittaneissa teoksissa. Kymmenen viime vuoden aikana on palkittu yksi ainoa luonnontieteellinen teos (Esko Valtaoja: Kotona maailmankaikkeudessa, vuonna 2002), mutta seitsemän historiaa koskeva kirjaa.
Kuitenkin fysiikka, kemia, biologia ja lääketiede ovat aivan yhtä tärkeitä tiedon ja yleissivistyksen aloja kuin historiakin.
Se, että ymmärtää jotakin muovien rakenteesta ja jopa valmistuksesta, on ehkä yhtä tärkeää kuin se, mitä Napoleon teki - olkoonkin, että se vaikutti olennaisesti myös Suomeen. Samoin perusasioiden ymmärtäminen energian tuotannosta ja ilmastonmuutoksesta saattaa olla tärkeämpää ihmisen selviytymiselle kuin se, oliko Marx teorioissaan oikeassa vai väärässä.
Puhumattakaan geeneistä, joita itse kannamme mukanamme syntymästä kuolemaan. Ja joita syömme koko ajan, vaikka noudattaisimme ankarinta luomudieettiä.
Kirjoittaja on Kuopion yliopiston emeritusprofessori.
