EmediateAd

Kenellä on valta?

A A
7.1.2010 0:01
Kuva: Tapio Hartikainen

Kaupunginjohtaja Eino Luukkonen teki elinaikanaan paljon hyvää Kuopiolle.

Jaakko Kekoni

Kaipaus vahvojen arvojohtajien perään on suuri, kun lama tai muu ahdinko jäytää rakenteita. Kaipaamme henkilöitä, jotka johdattivat meidät aikoinaan myrskyistä turvallisimmille vesille.

Presidentin valtaoikeuksia on vähennetty. Nykyisen presidentin valta eikä arvostus ole enää sama kuin Mannerheimin, Paasikiven ja Kekkosen aikana. Ahtisaaren arvostus nousi huomattavasti presidenttiyden jälkeen, mutta vasta kun hän sai Nobel-palkinnon.

Kysymys on toisaalta siitä julkisesta kuvastakin, jolla aikoinaan hyvinkin keskeinen kansallinen presidentti-instituutio tänään meitä puhuttelee.

Lippahattuinen presidentti viestii omalla tavallaan johtajuudesta. Ehkä olemme pian samassa tilanteessa kuin siinä sadussa, jossa sokaistunut kansa havahtui vasta sitten, kun kulkuetta seurannut lapsi huomasi, että kuninkaalla ei ole edes vaatteita.

Nytkin sekä hallitus että presidentti ovat sanailleet EU-tason pöytäkattauksistaan vuosia.

EU harmonisoi koko ajan valtarakenteitamme kuten mm. Suomen Pankin, eduskunnan ja nyt myös presidentin osalta, joten kokonaistarkastelua tarvittaisiin.

Taxellin komitean mietintö on siten varsin painavien kysymysten äärellä. Perustuslakiasioissa on syytä tehdä päätöksiä vain huolella harkiten.

Maaherrat lähtivät
Yksi peukalosääntö kannattaa rakenteita muutettaessa muistaa: hyvin toiminutta järjestelmää ei pääsääntöisesti kannata muuttaa, ellei siihen ole hyvin painavia ja perusteltuja syitä.

Nykyinen into riisua valtaa ja pukea sitä uudelleen ei liity vain presidenttiin, vaan on laajempaa. Suomesta poistuivat jo maaherratkin. Vuosisataiset keulakuvat heitettiin surutta romukoppaan.

Maaherrojen poistuessa valta ei vähentynyt, vaan siirtyi.

Voittajina ovat ne ministeriöt ja keskusvirastot, joiden ohjausvalta kasvaa. Kun alueilla päätöksentekovalta ohenee, keskushallinnon ohjausote alueiden päätöksiin on entistä tiukempi.

Päätökset eivät saisi kuitenkaan etääntyä alueilta, jolloin Savonkin erityispiirteet jäävät huomiotta. Tämä voi johtaa siihen, joita päätöksenteon laatu ja vaikuttavuus alueilla entisestään heikkenevät.

Miksi alueviranomaisen ylijohtajanimikkeen sijalle ei kelvannut vuosisatainen ja tuttu maaherra? Toivottavasti kyse ei ole siitä, että alueilta haluttiin riisua liian vahva virkanimike.

Joukkuepeliä
Aina silloin tällöin olen kaupunginhallituksen käytävillä saanut kuulla tarinoita niistä ajoista, jolloin kaupunginjohtaja Eino Luukkonen pani Kuopion ja maakuntamme asioita kuntoon. Istuttiin samoilla tulilla kasaan Savon Sellua ja Kuopion korkeakoulua. Musiikkikeskuskin taisi saada syntynsä.

Jälki on kieltämättä ollut vaikuttava ja tehokas. Miten tuo on ollut mahdollista? Kannattaa tässäkin tapauksessa mennä syvemmälle silloisen vallanjaon rakenteisiin.

Nykyisten kaupunginjohtajien valta-asema on huomattavasti heikompi kuin Luukkosen aikaan.

Tänä päivänä kunnallinen demokraattinen päätöksenteko toimii samassa rajapinnassa kaupungin virkakoneiston kanssa ja siksi päätöksenteko on osin tehottomampaa.

Tämä on kuitenkin demokratian kannalta parempi vaihtoehto, sillä tärkeä avoimuus on kasvanut, joka on hyvä asia.

Päätöksenteko on nyt yhä enemmän joukkuepeliä. Luukkosen aikaan asiat tapahtuivat pitkälti kaupunginjohtajan käskystä. Kyse oli siitä, millainen "herraonni" Kuopiossa kulloinkin vallitsi.

Vallalla kasvot
Tämän päivän Suomessa tarvitaan niin kansallisella, alueellisella kuin myös paikallisella tasolla uuden tyyppistä johtajuutta, jolla on kykyä, mahdollisuuksia ja valtaa johtaa verkostoja. On haasteellista toimia päätöksenteon pelinrakentajana ja samalla riittävän lähellä asiakkaitaan.

Päätöksenteon etääntymistä niistä tahoista, joita päätökset koskevat, tulee kaikin keinoin välttää.

Kenelle ja missä tuollaiselle pelinrakentamiselle syntyy tilaa, vaatii hyvää kokonaisnäkemystä.

Jos suomalaisten pelinrakentamisen paikka annetaan vain EU:lle, silloin Suomea viedään. Jos kansallinen keskushallinto ottaa ja vie pelinrakentamisen paikan alueilta, silloin alueita viedään.

Jos paikallisella kuntatasolla valtio tai joku muu ottaa pelinrakentamisen paikan, silloin kuntia viedään. Jos elinkeinoelämän keskeisten kysymysten pelinrakentamisen paikka annetaan tahoille, jotka eivät tunne yritysten pelisääntöjä, silloin elinkeinoelämää kyllä viedään.

Pohjois-Savo ja Itä-Suomikin tarvitsee oman pelinrakentajansa, joka voi toimia parhaiten, jos sille annetaan riittävästi tilaa toimia ja viedä yhteisiä päätöksiä eteenpäin.

Mikäli tahoa ei löydy Kuopion kaupungista, maakuntaliitosta, alueviranomaiskentästä, elinkeinoelämän tai jonkun muun vaikuttavan tahon piiristä, pelinrakentajan paikka menetetään hyvin helposti valtakunnan päättäjille.

Kysymys on siitä, missä, kenen ehdoilla ja kuinka kansalliset ja alueelliset näkökulmat parhaiten tasapainotetaan. Selkeä työnjako ja hyvä yhteistyö on paras kivijalka rakentaa tulevaisuuttamme.

Meillä ei tule olla epäselvyyksiä siitä, onko valta kansallisesti ja alueilla oikeaa vai näennäistä.

Lautasten sijaan tulisi keskittyä siihen, kuinka katetaan koko pöytä.

Kirjoittaja on hallitusammattilainen ja Kuopion kaupunginhallituksen jäsen.

Torstaivieras

Kommentoi artikkelia