Kaksinkertaisen pääministerin ja eduskunnan entisen puhemiehen Paavo Lipposen (sd.) siirtyminen venäläis-saksalaisen Nord Stream -kaasuputkiyhtiön palkkalistoille oli yksi viime viikon suuria uutisia. Lipponen ilmoitti etukäteen aikeistaan presidentti Tarja Haloselle, pääministeri Matti Vanhaselle (kesk.) ja muille keskeisille ministereille. Tiedottamisellaan Lipponen varmisti selustansa. Kaikki keskeiset suomalaiset toimijat hyväksyivät ex-puhemiehen siirtymisen kaasuputkiyhtiön asiamieheksi.
Lipposta voi hyvin kutsua jatkossa kaasuputkiyhtiön lobbariksi. Hänen tehtävänään on edistää Venäjän ja Saksan suoraan yhdistävän merenalaisen maakaasuputken toteuttamista. Pesti sopii Lipposelle mainiosti siksi, että pääministerinä ollessaan hän kannatti putken rakentamista. Yllätyksetön ratkaisu on myös siksi, että kaasuputkiyhtiön hallituksen puheenjohtaja on Lipposen aatetoveri, Saksan entinen liittokansleri Gerhard Schröder.
Kaasuputkiyhtiö on kutsunut palkkalistoilleen myös muita merkittävän poliittisen karriäärin luoneita henkilöitä. Yhtiö pyrkii lobbareidensa avulla vaikuttamaan poliittiseen päätöksentekoon. Putkihankkeen edusmiehet saavat Lipposen tapaisilta henkilöiltä erittäin arvokasta taustatietoa. Noilla tiedoilla ja lobbarien loistavilla kansainvälisillä yhteyksillä on suuri merkitys, kun hanketta ajetaan eteenpäin.
Nimenomaan Lipposen kohdalla pitää muistaa, että hänellä on mutkattomat ja erinomaiset suhteet moniin Euroopan unionin valtionpäämiehiin ja muihin vaikuttajiin. Kaasuputkiyhtiön kannalta tällaisilla kanavilla on ensiarvoisen tärkeä merkitys.
Lipposen - samoin kuin monien muiden entisten huippupolitiikkojen - siirtyminen suuryritysten palkkalistoille on periaatteellisesti mielenkiintoinen kysymys. Yksi pohdinnan aihe on, puolustaako lobbari oman maansa kansallisia etuja. Edellytetäänkö, että Lipposen tapainen henkilö ajaa lobbauksessaan maansa etuja siksi, että hän on toiminut aikanaan maan poliittisessa johdossa? Vai onko moraalisesti ja eettisesti hyväksyttävää antaa hänen huseerata yksiselitteisesti palkanmaksajansa hyödyksi? Työnantajalla - esimerkiksi kaasuputkiyhtiöllä - on luonnollisesti oikeus vaatia lobbariltaan haluamiaan palveluja. Tähän pätee sanonta "kenen leipää syöt, sen lauluja laulat".
Kaasuputkiyhtiö maksaa Lipposelle erittäin hyvää palkkaa. On väärin, että Lipponen saa valtionjohdon suostumuksella perustaa lobbarin päämajansa eduskuntataloon. Hän on ilmoittanut käyttävänsä työhuonetta vain muistelmiensa kirjoittamiseen. Selitys ei ole uskottava. Poliittisen uskottavuuden vuoksi on viisainta, että Lipponen etsii pikaisesti työhuoneen muualta.
Kaasuputkiyhtiöllä on varmasti varaa vuokrata Lipposelle tasokas toimisto.
