Kiitollisuus, kunnioitus, kohtuus

A A
20.7.2008 0:01 Mauri Liukkonen

Enon seurakunta Pohjois-Karjalassa on ryhtynyt organisoimaan vastarintaliikettä, jonka tavoitteena on estää uraanikaivosten perustaminen Enoon ja Kontiolahdelle. Vielä ei tiedetä, avattaisiinko kaivoksia muutenkaan. Kolmella valtausalueella tehdään vasta koekairauksia, joiden tulokset eivät ole selvillä.

Seurakunta ei ole rintamassa yksin. Mukaan on tullut muun muassa paikallisia luontoharrastajia, partiolaisia ja taiteilijoita ja myös Kaltimon ortodoksinen tiistaiseura.

Elokuun puolivälissä Enossa vietetään kolme päivää kestävää tapahtumaa, joka on nimetty Luomakunnan sunnuntaiksi. Ohjelmassa on naurishaudan kaivamista ja pisteaidan tekemistä kirkon parkkipaikan ympärille. Ranskalaisen kaivosyhtiön tekemillä valtauksillakin aiotaan käydä.

Sunnuntain jumalanpalveluksessa saarnaa Kuopion hiippakunnan piispa Wille Riekkinen, joka on avoimesti vastustanut uraanikaivoshankkeita myös Kuopion seudulla.

ENOSSA ollaan tosissaan.

Seurakunnan tiedotteen mukaan uraanikaivostoiminnan riskit ympäristölle ovat tylyjä. Eniten huolettavat pohjavesialueille suunnitellut jätevesialtaat ja louhimisen nostattama hienojakoinen radioaktiivinen pöly.

Mitä uraanikaivosten avaaminen merkitsisi Pohjois-Karjalan tulevaisuudelle ja imagolle? Kuka haluaa ostaa tuotteita, jotka ovat peräisin uraanialueilta?

Luomakunnan sunnuntain päätavoite on nykyinen kaivoslaki, jota seurakunta pitää vanhentuneena. Kansanedustajia moititaan siitä, että lakia ei ole uudistettu, vaikka aikaa olisi ollut.

Luontoa ei pidä edesvastuuttomasti käyttää hyväksi edes sillä perusteella, että toiminta olisi helppoa, tuottoisaa tai laillista, tiedotteessa sanotaan.

AIVAN jakamattomasti kaikki eivät Pohjois-Karjalassakaan ole seurakunnan julistuksen takana. Osa Pohjois-Karjalan väkeä näkee, että kaivokset toisivat työtä ja toimeentuloa maakuntaan, joka on yksi valtakunnan köyhimpiä.

Kirkon tai yksittäisten seurakuntien asia ei ole ryhtyä vastustamaan taloudellisia hankkeita, kriitikot sanovat.

Arvostelijoiden kannattaisi tutustua siihen, mitä molemmat kansankirkkomme ovat ympäristöasioista sanoneet. Suomen evankelis-luterilaisella kirkolla esimerkiksi on tuore ilmasto-ohjelma, joka antaa teologisia lähtökohtia, mutta myös käytännön suosituksia ympäristönsuojelulle.

Kolme lähtökohtaa on helppo allekirjoittaa. Ne ovat kiitollisuus, kunnioitus ja kohtuullisuus.

IHMISTEN pitää olla kiitollisia puhtaasta luonnosta ja toimia sen hyväksi. Ihmisten on kunnioitettava Pyhää ja rajoitettava ahnetta tapa riistää luonnonvaroja. Kohtuullisuus on vastavoiman luomista kulutuskulttuurille.

Samanlaisia ohjeita löytyy myös ortodoksisen kirkon dokumenteista.

Ekumeeninen patriarkaatti - johon Suomen ortodoksinen kirkkokin kuuluu - on jo vuodesta 1990 lähtien viettänyt syyskuun ensimmäistä päivää rukouspäivänä ympäristön puolesta. Kyse on samalla ortodoksisen kirkkovuoden ensimmäisestä päivästä.

Patriarkka Bartolomeos on puhunut vuosia kansainvälisten ilmastotalkoiden puolesta. Hänen mielestään suurin syyllinen ympäristökriisiin on yksittäisten ihmisten kohtuuton energian haaskaus. Turhan kulutuksen rajoittaminen samoin kuin uusiutuvien energialähteiden kasvava käyttö lievittäisi ongelmaa nopeasti.

KIRKKOJEN ympäristöteesit on helppo allekirjoittaa. Helppo on myös olla samaa mieltä Enon seurakunnan vastarintaliikkeen kanssa. Uraanikaivosten ympäristöhaitat ovat kiistattomia.

Ongelmia syntyy, kun ryhtyy miettimään pitemmälle. Ympäristönsuojelu ja ilmastokysymykset eivät suinkaan ole riidattomia.

Pitäisikö kirkon julistuksen pohjalta vastustaa myös turpeen jyrsimistä soilta? Entäpä kauppakeskusten rakentamista? Pitäisikö turkiseläinten tarhaaminen lopettaa?

Onko oikein, että ruoasta valmistetaan polttoainetta. Se on nostanut ruoan hintaa ja suistanut miljoonia ihmisiä näkemään nälkää.

Monimutkainen maailma ei päästä ihmistä helpolla, vaikka maailmankatsomuksella olisi vankka perusta.

Nimellä

Kommentoi artikkelia