Keskiviikkona julkistettua virkamiesraporttia hallituksen kaavailemasta kuntauudistuksesta on nyt ehditty pureskella kaksi päivää. Enteet eivät ole hyvät. Asiallista keskustelua raportin sisällöstä on käyty vain vähän. Poliittinen oppositio ja kuntaliitoksia vastustavat kuntapäättäjät ehtivät jo ennen raportin julkistamista lyödä kantapäänsä syvälle peruskallioon.
Se on vahinko, sillä raportin analyysit on tehty huolellisesti ja ne on myös perusteltu hyvin. Kun keskustan puheenjohtaja Mari Kiviniemi sanoo, että työryhmä ei ole kuullut asiantuntijoita, hän väheksyy valtiovarainministeriön kuntaosaston virkamiesten ammattitaitoa.
Kivettyneistä asenteista pitäisi nyt edetä vuorovaikutukselliseen keskusteluun. Siihen on tilaisuus, kun kuntapäättäjät antavat lausuntonsa. Aikataulu on kieltämättä kireä. Lausuntojen pitäisi olla valmiina jo maaliskuun puoliväliin mennessä. Aikaa ei pitäisikään hukata turhaan purnaamiseen, vaan kunnissa pitäisi kääriä hihat.
Perusasioista ollaan yllättävän yksimielisiä: nykyinen kuntarakenne on tullut tiensä päähän jo vuosia sitten. Suomessa on liian paljon kuntia, jotka eivät selviydy velvoitteistaan, jos mitään ei tehdä.
Se on kuitenkin vain yksi peruste uudistukselle. Yhtä tärkeä on huomata, että kuntarajat suurten kaupunkikeskusten läheisyydessä vaikeuttavat järkevää maankäyttöä ja infrastruktuurin rakentamista. Samalla pidetään yllä haitallista kilpailua hyvistä veronmaksajista ja edistetään alueiden eriytymistä.
Kuntarakenteen uudistaminen ei tietenkään ole taikasauva, jota heilauttamalla kuntien ongelmat poistuvat. Se ei luonnollisesti muuta sitä tosiasiaa, että väestön ikääntyminen asettaa haasteita peruspalveluiden tuottamiselle. Yhtä ratkaisua näihin asioihin ei edes ole olemassa. Se ei kuitenkaan oikeuta siihen, että oikeaan suuntaan edes muutaman askeleen vieviä päätöksiä jätetään tekemättä.
Puolueiden pitäisi nähdä pitemmälle kuin seuraaviin vaaleihin. Juuri nyt kuitenkin vaikuttaa siltä, että se ei onnistu edes kaikilta hallituspuolueilta. Sosiaalidemokraatit sanovat kannattavansa vahvoja peruskuntia, mutta kun sellaisia hahmotellaan kartalle, se ei kelpaakaan. Nyt olisi vaihtoehtojen esittämisen aika.
Samaa voi vaatia myös keskustalta, joka puuhaa välikysymystä kuntauudistuksesta. Hurskaat toiveet kuntien yhteistyöstä eivät ole johtaneet pitkälle, vaikka keskustalla oli aikaa kahdeksan vuotta paimentaa tätä yhteistyötä.
Hallitukselle ei ole vielä esitystä siitä, miten uudet kuntarajat piirretään. Siitä pitäisi nyt keskustella ilman kiihkoa.
