EmediateAd

Koeteltu ja testattu

A A
10.4.2010 0:01

Jari Tourunen

Kansanedustaja Marja Tiuraa (kok.) on lyöty viime päivinä kuin vierasta sikaa. Lyömäväline on loikkaushanke, josta liikkui tietoja jo hallitusneuvottelujen aikaan. Vinkkejä aiheesta oli tullut luotettaville toimittajille ja ne olivat kantautuneet myös monien päätoimittajien korviin.

Miksi aiheesta ei siis kirjoitettu hallitusneuvottelujen aikaan? Siksi, että asiaa pidettiin tuolloin sivuseikkana.

En tosin tiedä, yrittikö yksikään toimittaja edes selvittää, mistä oli kysymys? Silloin olisi saattanut paljastua, miksi kokoomuksen pirkanmaalainen äänikuningatar oli niin suivaantunut puheenjohtaja Jyrki Kataiselle, että mietti loikkausta.

Jos tuolloin olisi käynyt ilmi, että Tiura yritti kiristää itselleen ministerinsalkkua, olisi tapaus ehkä ylittänyt uutiskynnyksen. Loikkaukset eivät ole tavattomia, mutta jos loikkaus ja ministerinsalkku yritetään koplata yhteen ja lobbarina on kyseistä poliitikkoa rahoittaneiden tahojen edustaja, tilanne näyttää toiselta.

Tiura ei ollut missään vaiheessa vakavasti ehdolla ministeriksi. Puolueen sisäpiiri arvioi, että Tiura ei sovellu sellaiseen hallitukseen, jota Vanhanen ja Katainen olivat kasaamassa.

Katainen on suhtautunut Tiuran sakinhivutukseen viileästi. Tiuran huikea äänisaalis ja kokoomuksen menestys Pirkanmaalla on puolueelle tärkeätä, mutta ei näköjään hinnalla millä hyvänsä. Tiuran 17 578 äänen jättipotti ei ollut Kataiselle niin iso asia, että siitä olisi pitänyt palkita valtioneuvoston jäsenyydellä.

Luultavaa siis on, että Tiurasta ei tule ministeriä myöhemminkään. Näyttää siltä, että hänet on puolueen sisällä koeteltu ja testattu ja riviedustajaksi punnittu.

Kokoomuksen ryhmyri Pekka Ravi haluaisi karistaa koko jupakan kokoomuksen harteilta vetoamalla kiistattomaan faktaan eli siihen, ettei loikkausta ole tapahtunut.

Samalla keskustan puoluesihteeri Jarmo Korhonen ja puheenjohtaja Matti Vanhanen antavat auliisti omia kommenttejaan, joilla kääntävät puukkoa haavassa. Keskustajohdon muistinmukaiset lausunnot vaikuttavat luontevasti siihen, että Tiuran aikaisemmat ja tulevat sanomiset punnitaan yhä uudestaan ja uudestaan.

Kysymys on seuraavista eduskuntavaaleista. Vaalirahasotkuissakin ryvettynyt Tiura avasi pelin, sillä hänellä oli etiäinen, että loikkausasia olisi joka tapauksessa saattanut tulla esille eduskuntavaalien alla. Ehkä Tiura laskeskeli, että on parempi tulla aiheen kanssa julkisuuteen aikaisemmin omalla versiollaan.

Tiura teki kuitenkin kohtalokkaan virheen: hän vieritti kaiken vastuun tapahtumista keskustalle ja Arto Merisalolle. On Tiuran versio totta tai ei, olisi ehkä ollut viisaampaa muotoilla asia niin, että se olisi ollut osapuolten kannalta neutraalimpi. Syyttämällä keskustaa ja Merisaloa viettely-yrityksistä Tiura kaivoi turhan takia verta nenästään. Se ei ollut viisasta siksikään, että Tiuran ja keskustan tunnusteluista oli liikkunut vahvoja ja uskottavia huhuja hallitusneuvottelujen aikana ja niiden jälkeen.

Jälkikäteen on tietenkin helppoa arvostella Tiuran valitsemaa strategiaa. Ajoitus oli oikea, mutta tarina ei.

Tiura ei olisi luultavasti menettänyt yhtään mitään, vaikka olisi kertonut sellaisen version, johon Merisalo ja Korhonen eivät olisi päässeet kiinni. Tiuran olisi kannattanut jopa myöntää olleensa niin pettynyt ministerihaaveittensa romuttumisesta, että mietti vakavasti puolueen vaihtamista.

Äänestäjät, jopa Tiuran kokoomuslaiset kannattajat, olisivat varmasti suhtautuneet ymmärtäväisesti. Tiuran olisi ollut helppo kääntää pieni heikko hetkensä omaksi edukseen. Nyt olisi saattanut toimia nuori nainen ja lasikatto -retoriikka yhdistettynä kysymykseen, pettikö puolue äänikuningattarensa ja hänen äänestäjänsä.

Jos Tiura halusi nollata kampitusyritykset ja luoda painetta kokoomuksen tulevia ministerikaavailuja kohtaan, niin pieleen meni.

Päätoimittajalta

Kommentoi artikkelia