EmediateAd

Koskaan et muuttua saa

A A
21.7.2010 0:01

Pekka Vähäkangas

Muutos oli ennen verkkaisempaa, se lienee totta. Mutta jo antiikin viisaat totesivat, että vain muutos on pysyvää. Ihminen itse muuttuu koko ajan. Kulttuuri on menneen ja muuttuvan jatkuvaa vuoropuhelua. Luomme uutta vanhan pohjalle. Tulevaisuus on useita mahdollisuuksia, joista meidän on valittava jokin vaihtoehto.

Muutos ei ole koskaan itsetarkoitus. Kasvamme muutoksiin, kun nykyinen olotila sitä vaatii. Tyydymme usein huonoihin olosuhteisiin turvallisuuden tunteen vuoksi liiankin pitkään.

Ihmisen mittaiset asiat ovat usein intohimojemme kohteena. Ne tuntuvat kokoaan suuremmilta, koska ne ovat meitä lähellä. Tänä kesänä rakkaan kotikaupunkimme tori puhuttaa. Rakennustyömaana se ei ole kaikkein kauneimmillaan. On vaikea nähdä sitä keskeneräisenä muutoksen jälkeisessä olotilassa.

Tori on kuulunut Kuopion kaupunkielämään koko sen lyhyen historian ajan. Tosin kauppatori sijaitsi aikaisemmin tuomiokirkon vieressä nykyisen Snellmanin puiston kohdalla. Se tunnettiin kaupungin perustajan mukaisesti Kustaantorina. Nykyinen tori jäi kaupungin ulkopuolelle, sillä asemakaavoitetun alueen raja kulki Puijonkatua pitkin.

Kymnaasi eli Engelin suunnittelema Lyseo valmistui 1820-luvulla silloisen Heinätorin kulmaan. Se saikin pian nimekseen Kymnaasintori. Kaupunki laajeni hiljalleen torin suuntaan ja sen yli kohti Valkeisenlampea.

Kustaantori säilyi kaupungin hallinnollisena sydämenä pitkään ja satamasta oli kehittynyt varsinaisen kaupan keskus.

1800-luvun puolivälin jälkeen kaupungin laajentuessa Kymnaasin tori muutettiin Kauppatoriksi ja Kustaantorista tehtiin puisto, joka myöhemmin sai nimekseen Snellmaninpuisto täällä vaikuttaneen kansallisfilosofimme mukaan.

Kauppatori muuttui myös hallinnollisen elämän keskukseksi, kun kaupunginisät päättivät rakentaa modernin kaupungintalon sen laitaan - syrjään, kuten silloin ajateltiin. Kansa piti hanketta suuruudenhulluna herrojen kotkotuksena, mutta myöhemmin sitä voidaan pitää Kuopion kasvulle merkittävänä piristysruiskeena. Sen viereisestä torista alkoi kehittyä kaupunkia symboloiva sydän.

Tori sai ajanmukaisen Kauppahallinsa 1900-luvun alussa tuolloin vallinneen jugendtyylin mukaisesti. Lisäkseen Kauppahalli sai myöhemmin väliaikaiseksi tarkoitetun siivekkeen lihantarkastuksen järjestämiseksi. Lisäosa sai vielä katokset ja sen käyttötarkoitus muuttui kalahalliksi. Hiekkapintainen tori kivettiin torikaupan helpottamiseksi.

Kauppahalli sai päätyihinsä patsaat. Veljmies syntyi patsasriidan saattelemana 1959 kauppiaiden lahjoittamana ja parikseen se sai Siskotytön pari vuosikymmentä myöhemmin.

Torin ympäristö on myös muuttunut vuosien kuluessa. Matalat puutalokorttelit väistyivät kivitalojen tieltä, joista osa joutui väistymään korkeampien ja tehokkaampien kerrostalojen myötä kaupungin kasvaessa 1970-luvulla. Elvyttävän "sydämentahdistimen" tori sai sisäänsä 1990-luvun taitteessa, kun puolet siitä kaivettiin autojen parkkitilaksi. Nyt parkkihallia laajennetaan toiseen puoliskoon alatorille.

Mikähän vaihe torin historiasta on se alkuperäinen? Mihin muutoksen tulisi pysähtyä?

Aikoinani kun tulin Kuopioon, ihmettelin, miksi Kauppahallin takapiha avautuu rumasti torille, kunnes minulle selvisi, että kyseessä on ns. kalahalli. Tämän vuoksi minun on ollut vaikea asettua puolustamaan sitä.

Odotankin torin uutta ilmettä mielenkiinnolla. Torielämää on varmasti mukava seurata uudesta lasipaviljongista kahvia siemaillen ja pohdiskellen maailman menoa ja sen tulevia muutoksia.

Kirjoittaja on Kuopion kulttuurijohtaja.

Ajassa

Kommentoi artikkelia