Kriitikko Vuokko Viljakan tässä lehdessä julkaistu teatteriarvio lyttää Poleenin teatterin Puhdistus -näytelmän kertakaikkisesti.
Itse en tuota pieksämäkeläisten esitystä ole nähnyt, enkä siksi ota kantaa kyseisen näytelmän taiteelliseen tasoon. Viljakan toimitustyön laadusta voin kuitenkin muodostaa käsityksen lehtijutun perusteella. Kritiikki on mielestäni tarpeettoman voimakasta harrastajaryhmän julkista lyömistä.
Viljakan tekstissä lähes loukkauksen puolelle mennään ainakin niissä kohdissa, joissa kirjoittaja kertoo tunteneensa lievää myötähäpeää tai joissa hän suosittelee pelkän kirjan lukemista esityksen katsomisen sijaan.
Myös ohjaajan vähättely hänen lapsiteatteri- ja kesäkomediataustansa perusteella loukkaa ohjaajan lisäksi kyseisiä tyylilajeja antamalla niistä vähempiarvoisen vaikutelman vakavaan draamaan verrattuna.
Miksi tällainen kirjoitus julkaistaan maakuntalehdessä? Mitä se hyödyttää, että teatteriharrastajien pitkän uurastuksen tulos haukutaan julkisesti?
Eikö ole kohtuutonta, että harjoituksiin useiden kuukausien verran omaa ja perheidensä aikaa uhranneet ihmiset saavat tällaisen kiitoksen aluetoimittajan kynästä?
Viljakan kirjoitus saa pohtimaan sitä, miten kriitikon tulisi huomioida maalitaulunsa tekemisten lähtökohdat. Teatteriammattilaisia voi mielestäni ampua kovemmin kuin harrastajia.
Julkista rahoitusta nauttivien taidelaitosten kriittinen arviointi on tarpeen, mutta kädestä suuhun elävien vapaiden teatteriryhmien toimeentulon tärveleminen yhden ihmisen mielipiteellä saa miettimään koko kritiikki-instituution järkevyyttä.
Mistä aiheista on hyväksyttävää tehdä julkisia kritiikkejä? Teatteria on totuttu arvioimaan lehdistössä, mutta monen muun työn tai harrastuksen julkikritiikki voisi tuntua eriskummalliselta.
Miltä esimerkiksi kuulostaisi lehtiarvostelu kyläyhdistyksen talkoolaisten paistamien karjalanpiirakoiden kehnosta rypytyksestä, riisitäytteen vetelyydestä tai piirakoiden puuduttavasta mausta? Julkisen harrastustoiminnan julkista kritiikkiähän se tämmöinenkin kirjoittelu olisi.
Entä miten kriitikkoja voi arvostella? Miten suhtauduttaisiin, jos kriitikolle kirjoitettu vastine ulottuisi henkilökohtaisten ominaisuuksien arvostelemiseen asti? Mentäisiinkö silloin mauttomuuden rajan tuolle puolen? Napsahtaisiko syyte kunnianloukkauksesta?
Tällä ajatusleikilläni en tarkoita loukata ketään. En viittaa sillä Vuokko Viljakkaan, sillä minulla on kriittistä sanottavaa ainoastaan hänen kirjoittamastaan tekstistä.
Haluan pohtia yleisemmin sitä, missä tilanteissa julkinen murskakritiikki ei ole soveliasta tai rakentavaa.
Voisiko persoonansa likoon laittaneiden ja parrasvaloihin uskaltautuneiden teatteriharrastajien raju julkinen mottaaminen olla rinnastettavissa ihmisen ulkonäön julkiseen arvostelemiseen?
Kirjoittaja on outokumpulainen esiintyjä ja kulttuurituottaja.
