EmediateAd

Kyytöiltä viedään jo nahkatkin

A A
9.3.2010 0:01

Riitta Raatikainen

Aika kiitää eteenpäin, mutta joskus on on lupa katsoa myös selkänsä taakse. Sieltä saattaa löytyä kiinnostavia ja hauskoja asioita, kuten jokainen retropukeutuja ja -sisustaja erinomaisesti tietää.

Ikinä ei voi tietää, mitä tulevaisuudessa tarvitaan. Kehityksen nimissä tulee toisinaan heitettyä pois sellaistakin vanhaa, joka myöhemmin osoittautuu aarteeksi.

Itäsuomalainen kyyttökarja on yksi tällainen aarre - se käy sitä selvemmäksi, mitä pitemmälle tutkimus etenee.

Läheltä piti, etteivät kyytöt kadonneet ikiajoiksi maan kamaralta. Vaara oli suurin 1900-luvun toisella puoliskolla, jolloin modernisaation jälkimmäinen aalto pyyhkäisi yli Suomen maaseudun.

Silloin kaiken pienen arvo muuttui vähäiseksi. Pienten tilojen, pienten ihmisten ja pienikokoisten, pienituottoisten suomenkarjanlehmien.

Maailman hienoimmissa kaupoissa myydään tuotteita, joilla on tarina. Ikivanhojen tositarinoiden päälle rakennetaan huippubrändejä, joiden myötä laatutuotteille rakentuu korkea hinta.

Huippuelintarvikkeissa kaiken on oltava kunnossa. Alkuperän, puhtauden, maun ja ulkonäön, eettisyyden ja ekologisen kuormituksen. Kaikella on väliä silloin, kun halutaan erottua massatuotannosta.

Myös koolla on väliä. Brändit syntyvät mielikuvista. Korkean laadun mielikuvaan ei liity suuruus vaan pienuus, poikkeuksellisuus ja harvinaisuuden tuoma arvokkuus.

Voisiko Suomen lehmä olla kansainvälinen huippubrändi? Voisiko siitä tulla? Olisivatko kansainväliset asiakkaat joskus valmiita etsimään herkkukaupoista kyytönmaitojuustoa samalla hartaudella kuin he etsivät sveitsiläisten alppikylien tuotteita?

Miksi ei? Vai onko kyytöistä puhuminen pelkkää kaupunkilaisten haihattelua - niiden, jotka eivät ymmärrä mitään nautatalouden arkitodellisuudesta?

Vanhoja suomalaisia karjarotuja koskevaa tutkimusta tehdään monella osa-alueella. Kaiken ytimessä on genetiikka. Avain alkuperäiskarjan poikkeuksellisten ominaisuuksien ymmärtämiseen löytyy perimästä.

Suomenkarjan kanssa eläneet ihmiset tiesivät kokemuksesta sen, mitä tutkijat nyt todentavat laboratorioissa.

Kyytön maito juustoutuu eri tavalla kuin nykyisten valtarotujen maito. Liha maistuu luonnostaan vahvemmalta ja mureutuu paremmin. Eläimet tuottavat vähemmän kuin suuret naudat, mutta niille riittää myös vähäinen ravinto. Ne pysyvät terveinä ja elävät pitkään.

Miksi näin on, sitä ei vielä täysin tunneta. Silti bisnestä tehdään jo.

Kun osa Sukevan vankilan kyyttökarjasta pari vuotta sitten sijoitettiin Ahlmanin ammattiopistolle Hämeeseen, tamperelainen ravintola sitoutui ostamaan Ahlmanilta kaikki kyyttösonnivasikat ja kaiken ternimaidon hamaan tulevaisuuteen saakka.

Tuoreiden uutisten mukaan Hämeessä on yllättäen syntynyt kova kysyntä myös kyytönnahoille. Ihmekös tuo, nehän ovat maailmassa paljon harvinaisempia kuin karhuntaljat.

Itäsuomenkarjan uusi nousu on siis alkanut, mutta se näyttää tapahtuvan ihan muualla kuin rodun ikiaikaisella kotiseudulla. Hyvä, että edes hämäläiset ovat hereillä.

Huonomminkin olisi voinut käydä. Vielä viisitoista vuotta sitten kaikki puhtaat itäsuomenkarjan naudat olisivat mahtuneet muutamaan rekkaan. Niissä koko hieno rotu olisi siirtynyt näppärästi ulkomaille kaupallistettavaksi.

Suomenkarja on elänyt Suomessa tuhansien vuosien ajan. Siitä ei ole enää maidon ja lihan perustuotannon ratkaisijaksi, mutta suomalaisen maaseudun hyväksi se voi varmasti tehdä vielä paljon.

Sitä ennen edessä on monta tutkimuksen ja tuotekehityksen haastetta. Savon Sanomat osallistuu työhön kokoamalla Muistipankkiin lukijoiden kokemusperäistä tietoa itäsuomenkarjasta. Toivomme edelleen lisää kyyttökertomuksia osoitteessa www.savonsanomat.fi/muistipankki.

Kirjoittaja on Savon Sanomien uutispäällikkö.

Nimellä

Kommentoi artikkelia