EmediateAd

Linnani on kotini

A A
20.8.2010 0:01

Erkki Ryynänen

Kuopion komeat asuntomessut on messuttu. Mitä jäi tämän vuoden kotikatselmuksesta mieleen?

Ainakin isäntäkaupunki voi huokaista helpotuksesta tyytyväisin mielin: Kuopio korjasi muhkean pistesaaliin imagotiliinsä. Järjestelyt pelasivat, saaristotie- ja saaristokaupunkiprojekti sai arvoisensa kruunun ja on jokaisen suomalaisen tiedossa. Asuntomessuja ei ole koskaan järjestetty yhtä komean väylän varteen. Tuskin järjestetäänkään.

Mutta kolikolla on myös toinen puoli. Asuntomessuja on arvosteltu vuosien mittaan elitismistä, etääntymisestä tavallisten kansalaisten asumistarpeista ja ennen muuta rakentamismahdollisuuksista. Kuopion messut eivät korjanneet tässä mielessä tilannetta, pikemminkin päinvastoin. Kaidalta kotini on linnani -tieltä on loikattu lavealle linnani on kotini -tielle.

Totuuden nimessä Kuopion messuilla oli "linnoja" rajallinen määrä, lähinnä rantaraitin varrella. Niissä oli tungosta kaiken päivää. Miksipä ei: oli kosolti nähtävääkin. Totta kai kansa haluaa kurkistella "kuninkaallisten" kammareita.

Kokonaan eri asia on, palvelevatko nämä superkodit tavallisten messuvieraiden tarpeita. Ehkä sieltä löytyy yksityiskohtia, mutta viimeistään vilkaisu hintalappuun palauttaa useimmat maan pinnalle. Toivottavasti palauttaa.

Maalannenko piruja seinälle arvuutellessani asuntomessuilla olevan nurjankin puolensa kansalaisten asumisratkaisuihin. Ettei vain vuosittainen asuntokatselmus nostaisi rimaa liian korkealle tavallisen rahvaan keskuudessa?

Messut saattavat nostaa normia huomaamatta. Vaarana voi olla todellisuudentajun hämärtyminen, varsinkin kokemattoman rakentajapolven keskuudessa. Mulle kaikki heti -asenne on rakentajalle vaarallinen.

Ei aikaakaan, kun linnani oli kotini.

Messujärjestäjien toivoisikin olevan avomielisempiä ja rehellisempiä kohteiden hintatietojen informoinnissa. Ilmoitetut hinnat vaikuttivat näet riisutuilta. Monilta jää huomaamatta, että paketteja myydään kuin autoja: neljä pyörää ja kori. Varustelu voi kasvattaa tuotteen hintaa kolmanneksen. Asuntomessujen olisi syytä ottaa oppia autokaupasta: "kohteen hinnassa ei ole huomioitu erikoisvarustelua".

Messujärjestäjät tekisivät palveluksen tekemällä - vaikka jälkikäteen - yhteenvedon messukohteiden todellisista hinnoista. Se palauttaisi monet perheet unelmahötöstä maan pinnalle. Tai ainakin pankinjohtaja palauttaisi.

Luulenpa, että moni asuntomessuvieras palasi kotiinsa sekavin tuntein. Monet ehkä jalat maasta irti linnoista unta nähden, mutta useimmat ehkä sittenkin huojentuneina: asunnolla ja kodilla on eroa.

Asuntomessut leimautuvat vuosi vuodelta kohti edustusasuntomessuja. Halvimmatkin kohteet ovat kansan valtaosan ulottumattomissa.

Ehkä Suomeen tarvittaisiin rinnakkaismessut, joissa painopiste olisi kohteiden tarkoituksenmukaisuudessa ja taloudellisuudessa. Missä ovat messuilta tavalliset harjakattoiset, yksikerroksiset puu- , tiili- ja kivitalot, joiden kokonaishinta asettuu siedettävälle 150 000 200 000 euron tasolle? Siinäkin on selviytymistä useimmille, kunhan korko asettuu oikeaan asentoonsa.

Eihän elämästä saa tehdä pelkkää asuntoprojektia.

lKirjoittaja on eläkkeellä oleva Savon Sanomien pääkirjoitustoimittaja.

Ajassa

Kommentoi artikkelia