EmediateAd

Lomalla olemisen taito

A A
16.7.2010 0:01

Jaana Airaksinen

Olimme lähdössä kaupungista kesälomalle, suuntana vanha tuttu mökki Hämeessä järven rannalla niin kuin aikaisempina kesinäkin.

Tavalliseen tapaan pakkasimme kukin kassillisen kirjoja mukaamme, olisi jälleen rentouttavaa saada lukea rauhassa. Olin kuitenkin jo muutaman kuukauden ajan siitä sen enempää mainitsematta kerännyt työpapereita pöydälleni, lukisin nuo käsikirjoitukset ja taittovedokset kun olisi kunnolla aikaa keskittyä niihin – eikä missään ole niin paljon aikaa kuin mökillä, olin miettinyt itseltänikin puolisalaa.

Mökillämmehän kaikki on jo valmista: talo on vankka ja hyvin rakennettu, kestää tuulet ja myrskyt. Tukeva ukkosenjohdatinkin jo paikoillaan pelastaakseen tarvittaessa kallion päälle rakennetun kesäasunnon. Polttopuita on varmasti kahdeksikymmeneksi vuodeksi valmiiksi pilkottuna, sen kun odottavat rutikuivina talon alla ja liiterissä. Risusavottaa tietysti on, ja laiturin rappuset pestävä, kuitenkin sen verran pientä hommaa, ettei haittaa, jos mukanani lomalle matkustaa myös kassillinen papereita.

Ei niiden läpikäymiseen kauaa mene ja onhan se tervetullutta vaihtelua alituiselle romaanien luvulle. Kesäkuussa kävi myös ilmi, että yhdellä työkavereistani oli niin paljon hommaa, että iso käännöstyö, johon hän kannustamanani oli ryhtynyt, oli jäljessä aikataulustaan. Kerroin auliisti pitäväni kääntämisestä, mikä onkin totta. Nautin siitä tavattomasti. Ja olin lukenut kyseisen teoksenkin: tarinallista tekstiä, jota on erityisen mukava kääntää suomen kielelle.

Minähän voisin hyvin ottaa kontolleni yhden osuuden kirjasta. Siinä nyt ei kauaa menisi, reilut sata sivua juohevaa tekstiä.

Olin tinkinyt oman mökkeilykauteni tänä kesänä kahdeksi viikoksi, palaisin bussilla Helsinkiin viikkoa ennen muita.

Päivää ennen lähtöä kävin vielä hankkimassa itselleni mokkulan. Jos ilmenisi jotakin kiireellistä ja tärkeää, internet -yhteydestä saattaisi olla iloa. Ja kännykällä minut saisi kiinni ilmoittaakseen, että tarvitsi nopeasti jotakin.

Mokkulasta en ollut maininnut kenellekään, kunnes tekstiviestillä tunnustin toiselle lomailevalle kollegalleni, että olin hankkinut sellaisen. Sai nopean vastauksen ja toimintaohjeen. Viestin napakka sävy yllätti, kollegalla ei ollut tapana jaella tiukkoja ohjeita kenellekään.

Pakkasin aamulla kamppeeni suunnitellusti, paperitkin. Kassissa killui myös tuo kätevästi mukana kulkeva nettiyhteys. Ehkä se ei kuitenkaan toimisi, kartan mukaan mökkimme ei ollut 3G-aluetta, huomasin puolittain ajattelevani. En selvästikään ollut päässyt kollegan neuvosta irti.

Menomatkalla Vääksyn kanavalla tyrskyjä katsoessani tajusin mistä koskelo on saanut nimensä, kun näin linnun taidokkaasti kalastelevan kosken kuohuissa ja silloin unohdin mokkulan kahvilan pöytään.

”Heitä mokkula jorpakkoon”, kollega oli ohjeistanut viestissään.

Ihmettelen, miksi ylipäätään annamme niin vähän viisaita neuvoja toisillemme. Puhumattakaan, miten tarpeeseen ne voivat tulla.

Kirjoittaja on alun perin siilinjärveläinen, mutta sittemmin helsinkiläistynyt – ja miltei unohtanut lomailemisen tärkeän taidon.

Ajassa

Kommentoi artikkelia